Fjeld epäröi hetken, mutta sitten hän taivutti syrjään tytön kädet ja ryhtyi uudelleen leikkaamaan vaatteita Jim Fraserin veitsen ympäriltä.

— Hän kuolee, kun minä vedän veitsen ulos haavasta, mutisi hän.

Kun Burns tuli lähelle, kalpeni hän, sillä kummankin kuvankauniin marmorivalkean rinnan välissä, jotka olivat luodut kuin Afroditen kunniaksi, törrötti mulatin bowie-veitsi, terä monta tuumaa syvässä Isabella Duncanin sydänjuurissa.

— Että niinkin kauniin naisen on kuoltava! kuiskasi hän.

Fjeld ei vastannut, vaan ojensi hänelle eetterin.

— Jos hän palaisi tuntoihinsa, niin tiedäthän mitä sinun on tehtävä, virkkoi hän.

Sitten kävi hän käsiksi instrumenttivatiin ja asetti kuntoon veitset, pinsetit ja suontensalvat.

Hän kumartui eteenpäin ja veti veitsen pois kuolevan naisen rinnasta, Burns huomasi että hänen kätensä värisi. Sitä ei skotlantilainen vielä koskaan ollut nähnyt.

XXXXI.

VALOLÄHDE.