— Meidän on taisteltava kuolemaa vastaan niinhyvin kuin taidamme. Riippuu teistä itsestänne, jäättekö elämään — teidän tahdostanne ja tarmostanne. Teidän täytyy kerätä kaikki vastustusvoimanne.
Hän makasi kauvan ääneti ja mietti.
— Missä minä olen? kysyi hän vihdoin.
— Omassa kodissanne.
Hän nyökkäsi tyyntyneenä päätänsä.
— En tiedä, miksikä minun täytyy kamppailla elämän puolesta, virkkoi hän hiljaa. Isäni on kuollut ja minä olen kostanut hänen puolestansa…
Hänen silmänsä muuttuivat äkkiä vihanleimuaviksi.
— He ovat kaikki levylläni. He kulkevat kuolema suonissansa. He kulkevat ympäri hiljaisen kauhun vallassa, heidän tarmonsa on lamaantunut, heidän jalkansa tulevat lyijyn raskaiksi ja heidän silmänsä loistavat kuin fosfori… Helvetissä pidetään kohta suuri bolshevikikokous.
Hän koetti nauraa, mutta siitä tuli vain heikko voihkina.
Hän tuijotti ympäri huonetta.