— Kuka hän on? kysyi hän.
Norjalainen nousi.
— Nimeni on Jonas Fjeld, sanoi hän tyynesti. Tunnen teidät hyvin.
Englantilainen nyökkäsi. Hänen huulensa olivat yhteen puristetut, ja hän sulki silmänsä, jottei ilmaisisi niiden hehkua.
— Vai niin, oletteko te Jonas Fjeld, sanoi hän hitaasti ja ikäänkuin sanoja tapaillen. Eikö mielenne tunnu täällä hiukan aralta? Melkein kuten leijonan kidassa?
— Ei, vastasi Fjeld, mutta minusta näyttää kuin olisi liitto näinä päivinä joutumassa kohtalon pauloihin. Onko se tuo sokea Fatum, joka aikoo iskeä?
Brookton aikoi vastata, mutta samassa silmänräpäyksessä hän näki Maxin nousevan ja hoipertelevan ulos huoneustosta, ja hyvästiä sanomatta hän riensi hänen jälkeensä.
XVI.
HAMPSTEADIN VANHUS.
Samana iltapäivänä istui eräässä paikassa Hampsteadissa vanha, sokea mies ja puheli koirallensa.