»On yhdentekevää, rakastanko vai en… eihän se merkitse mitään. Mutta miksi huolehdit minusta, sisareni?»
»Kuinka, Anghel? Olen vanhin sisaresi, ja sinun onnettomuutesi on minun onnettomuuteni…»
»Se ei ole totta. Olet kärsinyt, ja kärsit yhä omasta onnettomuudestasi, vaan et minun».
»Ei, Anghel, veren siteet tekevät kärsimyksemme yhteisiksi».
»Ei ole veren siteitä: jos katkaisen poikki jalkani, vuotaa minun vereni, vaan ei sinun».
»Mutta moraaliset kärsimykset ovat meille yhteisiä».
»Mitään sellaista ei ole. Olkoon vain tyhjää ilmaa, mitä nyt sanon, mutta jos sinä kadotat huomenna poikasi, tuottaa se minulle kärsimystä, mutta sinulle se on kuolema».
Sisar vaikeni, niin surullisen vakuuttava oli näiden sanojen johdonmukaisuus. Ja eno otti taaskin pienen kulauksen.
* * * * *
Ottaen lähtökohdaksi tunnetun vertauksen raamatusta pappi alkoi puhua: