"Muunlaisia ei olekaan", vastasi mies.
"Mutta silloinhan…"
Hän epäröi. Mies vaati vastausta:
"Mutta silloinhan… mitä sitten?"
"Silloinhan Le Gallicin otaksuma voisi yhtä hyvin olla tosi kuin mikä muu hyvänsä."
"Mieti vähän", tarttui mies uudelleen puheeseen. "Sinähän et tiedä tällä hetkellä, mitä on viereisessä huoneessa? Johtuuko siitä, että sinulla on oikeus ajatella tuossa huoneessa olevan tarunomaisia eläimiä, esimerkiksi kentaurin tai yksisarvisen? Me emme tiedä, mitä meille tuntemattomat asiat ovat. Mutta me tiedämme täysin varmasti, mitä ne eivät voi olla."
"Joka tapauksessa", sanoi rouva Ortègue, "Hertzin aallot ja radiumi, ennenkuin ne keksittiin…"
"Mihin sinä oikeastaan pyrit?" keskeytti Ortègue.
"Siihen, että maailmankaikkeudessa voi olla työssä voimia, joiden olemassaoloakaan emme edes aavista. Puhuessaan yliluonnollisista Le Gallic ei muuta väitäkään."
"Anteeksi, hän ei arvele noita voimia vain mahdollisiksi, hän esittää ne todellisina."