Ja sitte minä — — samalla kompastui ja kaatui hevoskoni Pahankorven mäen alle, niin että Ryppylä kalliine kuormineen oli vähällä lentää maantien ojaan. Saksan rukki, mitä teki, puhisi hän harmistuneena, kömpiessään ylös auttamaan hevosta, jolla itsellä ei näyttänyt olevan mitään halua nousta väsyneille jaloilleen.
Sen auttaminen ei ollutkaan niin helppo tehtävä kun hän ensin oli luullut. Hän sai nostaa ja sai hikoilla, sillä konilla oli suuret luut, vaikka liha olikin uskollisessa palveluksessa vähään hivunnut. Viimein monta kertaa turhaan koetettuaan hän sai hevoisen jaloilleen ja pääsi vaivalla lähimmäiseen kylään. Sieltä sai hän lainata paremman hevoisen, jättäen omansa siksi aikaa sinne lihoomaan ja voimistumaan.
Ilman muuta seikkailua saapui Ryppyjä lopuksi Turkuun, jossa hän pääsi yömajaan erään tuttavansa luo. Tämä, joka oli puhelias mies, rupesi heti tiedustelemaan Kettuniemen kuulumisia ja muun ohessa kyseli, joko siellä oli kirkko suljettu, niinkuin hän oli kuullut kerrottavan.
Ei meidän kirkkoa sentään niin suljeta, kuin luullaan, vaikka kyllä pari isäntää oli semmoisessa puuhassa, vastasi Ryppylä.
No, minkätähden he semmoista puuhasivat, siitä en minä ole lähemmin kuullut? uteli toinen suu naurussa.
Niin, kun tuo uusi virsikirja otettiin meillä käytettäväksi, ei se ollut kaikkein mieleen. Ja meidän kesken puhuen, en minäkään siitä oikein pidä, sillä kyllä vanhassa on oppi selvempää ja täydenpää. Sentähden päätti pari rohkeaa isäntää, Typermäki ja Wähäniemi, ettei siitä uudesta veisata Kettuniemen kirkossa, vaan se lukitaan siksi, kun jälleen käännytään vanhaan kirjaan. Siinä tarkoituksessa kävivät he lautakunnan esimiehen luo pyytämään, että hän kuuluttaisi kuntakokouksen kokoon, jotta siinä saataisiin sanottu tärkeä asia päättää. Oikeastaan oli heidän aikomisensa kuntakokouksen esimiehen pakinoille, mutta eihän sitä voi kaikki järkimiehet eroittaa, kumpi kumpikin esimies on. Lautakunnan esimies ei tietysti voinut heidän tuumaansa suostua, vaan selitti lyhyeen, ettei hänellä ollut valtaa sellaiseen. Ja niin jäi isäntäin viisas tuuma kypsymään toiseen aikaan.
Hah, haa, mikä suuri vahinko, nauroi toinen sydämen halusta. Mutta sitten saavatkin Kettuniemeläiset kiittää isäntäin, Typermäen ja Wähäniemen erehdystä, ettei heidän kirkkonsa tullut suljetuksi.
Sitten toisena päivänä kohta aamulla toimitti Ryppylä voinsa kaupaksi ja sen jälkeen kalliin paperipinkkansa Tuomiokapituliin. Mielellään olisi hän samana päivänä ottanut päätöksenkin asiassa, että olisi sen saanut kuumalta viedä Kettuniemelle. Mutta kun hän siitä puhui sihteerille, niin selitti tämä, että kirkkolain jälkeen otetaan sellaiset valitusasiat Tuomiokapitulissa käsiteltäviksi vasta vaalitoimen päätyttyä Kettuniemellä. Saman oli hän jo ennen saanut kuulla vahtimestarilta, vaikkei hän ollut sitä uskonut, kun se oli hänen omaa ajatustaan vastaan.
IX.
Kun Ryppylä oli saapunut takaisin Kettuniemelle sillä tiedolla, ettei valitusta oteta Tuomiokapitulissa esille ennenkuin vaalitoimituksen jälkeen, niin herätti se asiata harrastavissa hapanta mieltä ja hämmästystä. Ei sellaista asian käännettä oltu edeltäpäin ajateltu eli voitu edes otaksua. Sillä pitihän valituskirjan, jota seurasi monen tuhannen nimen ja puumerkin lisä-paino oikeuden vaa’assa painaman jotain enemmän kuin tavallinen valituskirja ja sentähden vaikuttaman, mitä jälkimäiseltä ei saanut odottaa.