Tämä oli todella toista, kuin mitä oli toivottu ja hartaasti odotettu. Näytti kuin koko maailma olisi yhtynyt vastustamaan »sitä hanketta, jota valittajat olivat Kettuniemen hyväksi hankkineet», ja jonka tähden niin paljon vaivaa ja puuhaa nähneet. Tämä oli sitä masentavampaa, kun valittajain joukossa oli pitäjäin parhaita ja valituskirjan oli kyhännyt oikein lainoppinut. Ja ei sittekään ollut menestystä!
Tosin oli heillä vielä tilaisuus Tuomiokapitulin päätöksestä valittaa K. Senaattiin, johonka vaaliasia muutenkin tuli menemään, että Kettuniemi oli Keisarillinen pitäjä. Mutta sillä toivon varmuudella, jolla he olivat kääntyneet edelliseen ei he voineet enään kääntyä jälkimäiseen. Siksi oli heidän toivonsa saanut pahan kolauksen, että se teki mielet hyvän määrän tasaisemmiksi. Vastaisuus, joka siihen asti oli näyttänyt lupaavan valoisalta kumminkin niiden mielestä, jotka luottivat valittajain suureen lukuun ja mahtimiehiin, oli nyt vetääntynyt pilviin ja niin vastenmielistä, kuin sellainen olikin ajatella, näytti se ennustavan sadetta.
Mitä ennen vaali- ja valitusinnon touhussa ei myös useimmat olleet ymmärtäneet tai tahtoneet ottaa huomioon, rupesi vähän selvenemään heillekin ja tuotti lisää huolta. Ruvettiin salaisesti pelkäämään sitä, että niin ansiokas kuin maisteri oli Kettuniemellä, niin saattoi hän yläilmoissa käydä vaan tavallisesta apulaispapista, jonka ansiot, muutama virkavuosi ehkä punnituksessa huomattaisiin kovin keveöiksi.
Tämä oli ikävä kohta, jota ei parhaimmallakaan tahdolla voinut auttaa. Sillä tuskin saattoi odottaa, vaikka olikin »koko seurakunnan hyvä» kysymyksessä, ettei maisterin pienet ansiot ja se ettei hän ollut edes vaalissa, saattaisi häntä heikkoon valoon, jollei vallan näkymättömäksi, kun häntä puolueitten yläpuolella verrattiin vaalipappeihin, joista vanhemmalla oli lähemmäksi yhtä monta virkavuotta kuin maisterilla oli ikävuotta ja nuorempi ehkä jo silloin oli korkeimmalla arvolauseella suorittanut papintutkintonsa, kuin maisteri alkoi koulunkäyntinsä.
Mutta yhteistä hyvää katsoen valittaa sitä sentään täytyi vaikka heikommallakin toiveella sen menestymiseksi. Sillä löytyihän sellaiseen hyvään tarkoitukseen rahaa käytettäväksi. Järvenpään isäntä oli luvannut sentähden uhrata 1,000 markkaa, Heinäsuon isäntä puolet siitä ja toiset pienempiä summia. Osoituksena heidän suuresta uhraavaisuudestaan oli jo tuo suutarin markka, jonka he toimitetussa keräyksessä olivat toisten mukaan kukkarostaan kirvoittaneet.
Ettei siis rahaa puuttunut, niin valitusta jatkettiin K. Senaattiin.
Mutta asian paremmaksi menestymiseksi lähti isäntämiehet Heinäsuo,
Järvenpää ja Seppälä kumarrusmatkalle Helsinkiin. Sillä olihan
Kettuniemellä sellaiseen totuttu.
Ei nimittäin ollut mitään harvinaista pistäytyä sieltä väliin toisesta väliin toisesta syystä salavihkaa käymään Tuomiokapitulissa tai muualla asianhaarain mukaan. — Valitusasiassa oli jo sitä keinoa kaikissa alemmissa asteissa koetettu. Kivimäen vanhat piiat, muita mainitsematta, olivat sen tähden ajaneet vaalintoimittajan ja läänin rovastin luona sekä vielä uskollisen palveliansa persoonassa käyneet Tuomiokapitulissa. Ei siis oltu työtä ja vaivaa säästetty, ei mitään tunnettua keinoa jätetty käyttämättä, vaikka siihen asti oli kaikki ollut turhaa.
Helsinki oli ainoa paikka, joka oli vielä käymättä ja sinne oltiin nyt matkassa sekä valitus- että kumarrustietä koettaen.
Isäntämiesten Heinäsuon ja hänen kumppaninsa saapuessa Helsinkiin, oli jo myöhäinen ilta. Ensimmäisenä huolena oli heillä sentähden etsiä itselleen sopiva yömaja, joka jonkun vastuksen perästä heille onnistui. Mutta aamulla vasta huolet alkoi ja niitä kesti kaiken päivää. Olipa isäntäin päät vähällä mennä pyörälle, heidän keskenään tuumiessaan, miten he asiansa parhaiten toimittaisivat. Sillä ei siinä kyllin, että kuljettava kylä oli peloittavan suuri, vaan myös käytävät paikat olivat heille outoja. Sentähden luki Seppälä mielensä rohkaisemiseksi tavalliset aamurukouksensa kahteen kertaan. Heinäsuo, joka oli enemmän maailmallismielinen, kävi tillikkamyymälässä hakemassa sydämen vahvistusta ja Järvenpää osti hattumaakarilta uuden silkkivuorisen hatun.