Niinkö se isäntä sen asian tuumii, vaikka kyllä minä olen kuullut, että moni muu on samoin tuuminut. Ja kun se siksi tulee, niin pian se maisteri on sen kirkkoherran tutkinnon lukenut, selitti matami, joka hyvin tunsi maisterin suuren kyvyn.
Tätä vastaan ei toisilla ollut mitään muistuttamista, sillä olihan matami suoraan puhunut heidänkin ajatuksensa. Mitä enemmän sitte asiasta keskusteltiin, sitä selvemmäksi kävi matamille ja toisille, että maisteri oli parhaiten sopiva Kettuniemen paimen sauvaa kantamaan ja häntä sentähden pyydettävä neljänneksi.
Tyytyväisenä keskusteluun ja saatuihin tietoihin rupesi Järvenpään väki kiirehtimään kirkkoon. He olivat tänään aikoneet ripille ja täytyi sentähden rientää rippisaarnaan. Toisilla kirkkolaisilla ei ollut sellaista kiirettä. He jäivät matamin kanssa puhelemaan siksi kuin soitettiin yhteen. Sillä olihan niin hauskaa istua hänen tuvassaan ja kuunnella, mitä uutta matami vielä tiesi kertoa.
II.
Joku aika edellämainitusta keskustelusta Myllymäen matamin tuvassa, oli sanomalehdissä luettavana vaaliehdoitus Kettuniemen kirkkoherran virkaan. Korkea-arvoinen Tuomiokapituli oli ensimmäiselle vaalisijalle asettanut Pohjakylän kappalaisen H. Pitkäsen, toiselle Polvijärven pastorin K. Forssin ja kolmannelle Lammen kirkkoherran A. Alanderin. Herätti jotain huomiota että Alander, vaikka oli paljoa nuorempi pappi kuin pari muuta hänen hakukumppaniaan, kuitenkin pääsi heidän edelleen kolmannelle vaalisijalle. Mutta selitettiin, että sen teki hänen korkeimmat arvolauseensa, jotka hän oli suorittamissa tutkinnoissa saanut.
Vaaliehdoitus antoi, niinkuin helposti voi ymmärtää paljon puheen ainetta. Erittäin pohdittiin sitä ahkeraan ja monipuolisesti Myllymäen matamin ystäväin kesken. Ei siinä piirissä oltu lainkaan hyvillään siitä, että kirkkoherra Alander pääsi vaaliehdolle. Tosin ei häntä enempää kuin toisia vaalipappeja lähemmin tunnettu, että olivat enempi kaukaa ja siihen asti nimeltäänkin olleet outoja. Mutta tuo Alanderin koroitus toisten edelle, ei se ennustanut hyvää. Jos sen oli vaikuttanut hänen suurempi oppinsa ja taitonsa, niin kuka takasi, mitä hän olikaan miehiään! Hänestä saattoi vielä tulla vastusta sille tuumalle, että maisteri Krypqvist saataisiin neljänneksi. Asia oli siis arveluttavaa laatua, joka pani miettimään niiden, jotka neljättä ajattelivat.
Pian alkoi sitten ikäänkuin ihmeen kautta Kettuniemellä levitä monenlaisia huhuja vaalipapeista. Mistä ne saivat alkunsa? Mitenkä ennen tuntemattomista miehistä ruvettiin tietämään yhtä ja toista? Ja kuinka juuri sellaista, jota ei voinut katsoa miksikään suositukseksi asianomaisille? Sitä kyseltiin ja tiedusteltiin. Ja vastauksia saatiin monenlaisia.
Mikä kertoi jonkun Lammen ukon ajelleen nahkain ostossa Kettuniemellä ja että hän olisi puhunut Alanderista. Mikä jälleen tiesi erään naapuriseurakuntalaisen vuosi takaperin matkustelleen sukuloimassa Polvijärvellä ja siellä oppineen tuntemaan Forssin. Tältä naapuriseurakuntalaiselta oli sitten tieto Forssista levinnyt Kettuniemelle. Mikä kertoi jotain muuta yhtä todenmukaista. Lopulta ruvettiin arvelemaan, ehkä huhujen alkulähde olikin jossain kirkon läheisyydessä, josta ne paikkakunnalla hyvin kehittyneen juorupostin kautta levisivät ympäri seurakuntaa.
Ensimmäisestä eli Pitkäsestä tiesi huhupuheet kertoa, että hän oli, jollei juuri rampa, niin siksi sairaalloinen, ettei hän nykyisessäkään pienessä paikassaan kyennyt virkaansa hoitamaan, vaan täytyi pitää apulaista. Kun hänellä vielä kuului olevan suuri ja köyhä perhe, niin oli selvää, ettei Pitkäsestä voinut olla Kettuniemen suuren ja hyvätuloisen pitäjän paimeneksi.
Forssista jälleen tiesi huhu kertoa, että hän oli kiivasluonteinen ja kova järjestyksen mies, jonka kanssa ei ollut hauskaa joutua tekemiseen. Vielä tiedettiin, että hän nykyisessä paikassaan oli pakottanut seurakuntaa tarpeettomasti muuttamaan toiseen paikkaan ja uudesta rakentamaan hyvässä kunnossa olleen virkatalon. Ettei Kettuniemellä oltu mihinkään kovaan järjestykseen totuttu, niin ei aiottu vastaisuudessakaan sellaiseen taipua. Kun lisäksi oli juuri kysymyksessä vanhan rappiolle joutuneen variksenpesän siaan rakentaa uusi kirkkoherran talo, niin oli luonnollista, että kaiken mokomin tahdottiin välttää kiivasta kirkkoherraa.