Mies selitti palvelusintoisesti, että nämä olivat komeat naimiskaupat; kaupungin rikkaimman kauppiaan tytär menee naimisiin oikeuspresidentin pojan kanssa. Tämä on hauska nuori mies, joka tosin on hieman huikentelevasi elänyt, mutta nyt hän on tullut järkeväksi, eikä hänen tarvitse enää pelätä velkojensa painoa. "Komea avioliitto tosiaankin neiti, ja hyvin loistavat häät. Samppanjapulloja ei ole edes edeltäpäin laskettukaan, kuten itarain pikkuvirkamiesten on tapana. Niistä on sulhanen pitänyt huolta. Ja hienoa samppanjaa, neiti, parasta lajia."
Mies siristi pieniä veteliä silmiään ja maiskutti kielellään.
Neiti ei virkkanut mitään; hän kiiruhti vain nousemaan rappusia, eikä hän astunut ainoallekaan maassa makaavalle kukalle, vaikk'ei niistä yksikään ollut jäänyt ehjäksi; ei hän edes katsahtanut hääjoukkoon, kulkiessaan avonaisen ruokasalin ohi. Vasta kun hän oli saapunut toiseen kerrokseen, pysähtyi hän. jälleen.
"Menemmekö vielä korkeammalle?"
Mies nyökkäsi. "Kaikki huoneet ovat väkeä täynnä, neiti, sillä herra oikeuspresidentin sukulaiset ovat saapuneet mieslukuisina ja asettuneet meille. He jäävät enää vain täksi yöksi; huomenna, jos neiti suvaitsisi… huone on muuten hyvin siisti ja aurinkokin paistaa sinne vain puolen tuntia aamusin."
Mies juoksi edellä ja aukaisi ylhäällä yksinkertaisesti kalkitun vinttikerroksen pitkän käytävän viimeisen oven, josta lehahti kylmä ja ummehtunut ilmavirta vastaan. Huone näytti harvoin asutulta, kun vain erityisissä tilaisuuksissa, juhla- ja markkinapäivinä matkustajatulva täytti kaikki "Kolmen kypärän" loukot. Kun molemmat ikkunat olivat avatut ja suuret yöperhoset liihotelleet pienen sohvan jouhipatjoilta, huomasi, että huone ei ollutkaan niin epämiellyttävä kuin se ensi silmäykseltä näytti. Talon pitkälle esiinpistävän katonreunan alapuolella näkyi tori, vanha kirkko ja etäämmällä pieni linna, joka sijaitsi kunnaalla korkeitten puitten välissä. Tänne ei kuulunut hääväen lasien kilinä eikä onnitteluhuudot; sai olla varma yörauhasta.
Renki huomasi hiljaisella tyytyväisyydellä, että matkustajalla ei ollut mitään muistutettavaa tätä majoitusta vastaan. Hän asetti laukun esille, katosi hetkeksi ja palasi, tuoden mukanaan raittiilla vedellä täytetyn ruukun, jonka hän asetti pienelle valkoiseksi maalatulle pesupöydälle.
Mies huomautti, että siivoojaneiti ei nyt juuri voinut saapua, sillä hänellä oli kovin kiire siistiessään ja pestessään, ja pian alkaisivat tanssijaiset. Ell'ei neidillä olisi enää mitään käskettävää, tahtoisi hänkin palata alas.
Tätä sanoessaan mies myhäili niin viekkaasti, että selvästi voi huomata erään noista samppanjapulloista, joita ei oltu edeltäpäin laskettu, ei olevan aivan tyhjän, vaan odottavan häntä alhaalla.
Vieras nyökkäsi vain päätään ja kääntyi sitten ikkunaan. Vielä senkin jälkeen, kun hän oli jäänyt yksin, ei hän näyttänyt aikovan riisua päästään pientä mustaa, vaalistuneella nauhalla ja rutistuneilla kukilla koristettua hattuaan, eikä vapauttaa käsiään harmaista, kudotuista rukkasista. Hänen katseensa pysyi kääntymättä tuossa pienessä linnassa kirkon katon takana, ja mitä kauemmin hän katseli kastanjien ja jalavien auringon kultaamia latvoja, sitä alakuloisemmaksi muuttui ilme hänen kasvoillaan, ja jyrkkä pieni ryppy ilmestyi toiseen suupieleen. Ihmistuntija voi siitä havaita, mitenkä usein ja kuinka uhoittelevalla halveksimisella nämä huulet olivat lausuneet hyvästit pettävälle toivolle ja tyhjään rauenneelle odotukselle.