"Arvaatko, ketä hän niin elävästi muistutti?"
"Kuka?"
"Tuo tyttö konserttisalissa. Hän oli niin kovin nuoren kreivittären näköinen".
"Ensi lempesikö? Minä toivon, että kreivittäresi oli jalompi, sillä muuten surkuttelisin sinua antaessasi sydämesi ensi kerralla niin polkuhintaan".
Älä käsitä minua väärin. Minä en tarkoita esiintymistä, vaan kasvojen ulkomuotoa, etenkin sivulta katsoessa, samoin käyntiä ja olkapäitten nytkimistä; samoin teki kreivitärkin. Tuo kaikki pisti heti silmiin kun minä astuin hänen pöytänsä luokse. Muuten, mitä henkeen ja luonteeseen tulee, niin heillä ei ole sukulaisuuden varjoakaan.
"Sinä olet kovin hyväntahtoinen puhuessasi tämän kurjan olennon hengestä ja luonteesta".
Mies pysähtyi hetkeksi.
"Luuletko sinä todellakin, että hän on niin syvälle langennut, ett'ei hän enää voi siitä nousta?"
"En tiedä, enkä voi sitä ajatellakaan, sillä jo paljas ajatteleminen panee vereni kiehumaan, Sinun laitasi on vallan toisin. Sinähän olet tottunut ottamaan vastaan syntisten rippiä; mutta jos sinä rakastat minua, niin älä puhu enää mitään hänestä minulle. Koetan riistää muististani koko tämän illan. Minä olen liiaksi kärsinyt".
"Tule!" sanoi mies rauhoittavasti, tarttuen taas lujemmin hänen käsivarteensa. "Sinä olet ylen rasittunut ja sinun täytyy heti päästä vuoteeseen. Otamme ajurin, sillä sataa kovemmin, ja minä pelkään, että tässä pimeydessä eksyn tieltä".