Mies, joka seisoi ulkona käytävässä, oli kuulevinaan voihkinaa ruumishuoneesta. Mitä se oikeastaan tarkoitti, siitä hän ei päässyt selville. Jos Helena rouva oli tuntenut vainajan pojaksensa, niin hänen ei ollut lupa häiritä äidin valitusta. Äkkiä hän kuuli hänen askeliensa jälleen lähenevän ovea ja näki hänen astuvan ulos kynttilä kädessä, näki hänen kulkevan suorana ja pää pystyssä, ikäänkuin ei mikään isku olisi hänen selkäänsä käyristänyt, ja silmät ilmeettöminä, täysin avoinna. Hän ei uskaltanut tiedustella mitään.
Olen antanut teidän odottaa, sanoi Helena rouva; se oli aivan turhaa. Yksi ainoakin katse riittää paljastamaan äidille totuuden. Mutta tämä käynti rasitti kovin voimiani. Minun täytyi hiukan levähtää.
Siis se ei ole hän? huudahti uskollinen ystävä. Jumalan kiitos!
Iankaikkisesta iankaikkiseen! sanoi Helena rouva. Lähtekäämme pois. Täällä on niin kaameaa.
Hän astui nopeasti edeltä valaisten tietä kynttilällä ja nousi vakavin askelin portaita ylös. Hallissa, jossa vartija istui, hän asetti kynttilän taas pöydälle eikä hänen kätensä edes enää vapissut.
Pitäkää huolta siitä, sanoi raatimies uniselle vartijalle, että huomenna aamulla kello viideltä haudankaivaja toimittaa ruumiin viimeiseen lepoonsa.
Hauta on jo kaivettu, herra, sanoi vartija, me asetamme hänet erään murhamiehen viereen, joka vuosia sitten haudattiin tänne.
Ei toki, vastasi raatimies, ei hänen paikkansa ole epärehellisten parissa, joskin hän muukalaisena on haudattava lähimmäksi muuria. Hänen tyttönsä on myöskin luvannut maksaa haudankaivajan kulut. Sen mukaan on toimittava.
Pyytäisin vielä kysyä, sanoi mies, saako ranskalaiselle neidelle antaa viiniä ja paistettua kyyhkyspaistia, jota hän haluaa saada? Hän lupaa maksaa, väittää hän; hän on muuten hyvissä voimissa, pari tuntematonta maankiertäjää kävi häntä vankilassa tervehtimässä ja he juttelivat kolme tuntia hänen kanssaan. Vartijan piti ajaa heidät pois, kun ilta tuli; neiti ei ollut siihen kuitenkaan lainkaan tyytyväinen, ja vastikään hän lähetti vahdin kutsumaan minut hänen luokseen, koska aika tuntuu hänestä pitkältä.
Järjestystä on tyystin seurattava, murahteli raatimies. Huomenna hän pääsee vapaaksi, jolloin hän voi mielin määrin jatkaa jälleen jumalatonta elämäänsä, kunhan hän vain joutuu pois meidän silmistämme. Hyvää yötä.