Mutta mies, joka antaa ostaa itsensä —
Vaiti! keskeytti Victoire. Älä puhu niin kauheita sanoja, jotka sitäpaitsi antavat väärän käsityksen asiasta. Juuri senvuoksi, että hän on tuollainen uneksija ja haaveilija, jolle kaikki maalliset aarteet ovat arvottomia suuren aatteen, ihanan taideteoksen rinnalla, juuri senvuoksi saan menetellä niinkuin menettelen. Tiedän varmasti, että hän rakastaisi minua yhtä kiihkeästi, jos olisin köyhä kuin Zephyrine, ja hän Hainstettenin perijä.
Onko hän sen sinulle sanonut?
Ei vielä, mutta hänen katseensa puhuvat selvää kieltä. Hän on liian ylpeä kosiakseen, ennenkuin on varma asiastaan. Ja senvuoksi tahtoo hän ensin luoda teoksen, joka todistaa, että hän, huolimatta porvarillisesta sukuperästään, kuitenkin myös kuuluu ihmiskunnan aatelisiin. Siinä menettelee hän yhtä typerästi kuin kaikki miehet, jotka ovat arkoja arvostaan. Niinkuin hänen täytyisi näyttää minulle painettuna, mikä hän on. Mutta minä annan hänen rauhallisesti tehdä, mitä hän ei voi jättää tekemättä. Jos se minun mielestäni kestää liian kauan tai uhkaa kokonaan jäädä valmistumatta, — minä tiedän, Ghita, että pidät minua keimailijana. Mutta enhän olisi nainen, jos en niinpian kuin minua miellyttäisi, saisi häntä ilmaisemaan minulle äänettömät tunteensa. Ja silloin tekisin hänet niin onnelliseksi kuin hänen kaltaisensa hyvä ihminen ansaitsee.
Ja oletko myöskin ajatellut, mitä maailma sanoo, kun Hainstettenin vapaaherrattaresta tulee tohtorinna Schwarz? Tiedäthän, että itse olen ennakkoluuloista vapaa. Minä olisin mennyt naimisiin Lorenzoni kanssa, vaikka hän oli yksinkertainen luutnantti, jolla ei ollut sukuperää eikä omaisuutta. Mutta kokonaan nimetön raukka, jonka olet ottanut tien varrelta — sillä sitä eivät ihmiset ainakaan käsitä, että olet rakastunut hänen kreikankieleensä —
Minäkö kysyisin heidän mielipiteitään! Ei, Ghita, en ole tähän asti huomannut, että maailma olisi nähnyt vaivaa minun onnestani. Nyt saa se luvan sallia minun omalla tavalla tulla onnelliseksi, ja kun tulemme elämään täällä erämaassa, kuten sanot, ei ole edes tarpeellista, että ostan hänelle aatelisarvon.
Kun sitten häämatkallamme tulemme Milanoon — luonnollisesti käymme ensin Rotondassa — olen jo alkanut hieroa kauppoja huvilan omistajan kanssa, ja asianajajani kirjoittaa, että on toiveita kaupan onnistumisesta —
Samassa he kuulivat pojan äänen; hän tuli juosten puiston kautta ja, katsellen etsivästi ympärilleen, huomasi heidät.
Missä te näin kauan piileksitte? huusi hän heille hengästyneenä. Vaunut ovat jo aikoja sitten odottaneet, täti on etsinyt teitä kaikkialta, ja äiti on antanut minulle luvan saattaa teitä vähän matkaa ponillani.
Molemmat tytöt nousivat. Sinun täytyy vaieta kuin hauta siitä, mitä sinulle olen uskonut. Et edes sulhasellesi —