Emanuel. Jos hän on sama — hän kävi keväällä luonani katsomassa kirkkoani — tiedättehän että hartain toivoni on saada se korjatuksi — se sen kyllä ansaitsee, niin komea kirkko kuin on, myöhäisempää gotilaista rakennustapaa. No niin, me olimme hyvin ystävälliset hänelle, ja kirkko näytti miellyttävän häntä. Mutta kun minä toisena aamuna kehoitan häntä tulemaan kanssani kirkkoon saarnan ajaksi, syytti hän tärkeitä toimiaan ja meni matkaansa aamukellojen soidessa.
Kaarlo. Siitä päättäen hän tosiaan oli sama mies.
Emanuel. Minun Eleonoorani sanoi heti huomanneensa, että tuo Winzer oli maailman lapsi, ilman vähintäkään synnin tuntoa.
Bruno. Mutta ehkä hänellä oli tärkeitä toimia? Ja ehkä sinä jo kahden kesken ollessanne saarnasit niin paljon että —
Kaarlo. Leikki pois, Bruno! Asia on vakavaa laatua. Ja minä olen tullut tiedustelujeni avulla samoihin johtopäätöksiin hänestä kuin kälymmekin. Virkamatkoillaan kuuluu tuo huikentelevainen mies joka paikassa käyttäilevän varakkaita, kauniita tyttöjä, herättävän toiveita, solmivan keveitä liittoja — sanalla sanoen, hänen maineensa on jotenkin epäiltävä, ja koska sekä omantuntomme että äiti vainajamme muisto velvoittaa suojelemaan sisartamme kevytmielisen viettelijän pauloista —
Emanuel. Niin, veljeni, meidän tulee häntä suojella. Me laiminlöisimme velvollisuutemme, jos nyt olisimme heikot. Ja mitä sanoisi minun Eleonoorani sellaisesta langosta.
Kaarlo (Brunolle, joka kädet taskuissa kulkee kiivaasti edestakaisin). Toivottavasti sinä, Bruno, olet yhtä mieltä meidän kanssamme.
Bruno. Täydellisesti, vaikka en samoista syistä. Tuo kosija voisi olla hyvin arvokas mies, käydä kernaasti kirkossa ja jättää jokaisen soman tyttösen rauhaan, — ei hän sittenkään olisi kylliksi hyvä meidän Klaarallemme.
Emanuel. No, no, jos hänen luonteensa vaan olisi — — Ei saa vaatia liikoja!
Bruno. Mitä? Mokoma rakennusten tarkastaja! Joku tyhjätasku, joka ehkä joskus kiipee mitättömäksi neuvokseksi ja saa jonkun vaivaisen tähden rintaansa. Ei, veikkoset, paraskaan ei ole kylliksi hyvä meidän sisarellemme, joka näin veljesten kesken puhuen on oikea helmi. Matkoillani tarkastelen jokaista rikasta ja ylhäistä miestä — joka ei ole liian vanha ja tuima nähdäkseni soisinko hänelle Klaaramme.