Emanuel (nousee, ojentaa kätensä, samoin Brunokin). Suostuttu.
5:s kohtaus.
Edelliset. Klaara.
Klaara (hyvin tyynenä). Kolme veljestä käsi kädessä — saa kai sisarkin sitte olla läsnä.
Bruno (rientäen iloisesti häneen päin). Klaara — kiltti, pikku siskoni! (katselee häntä kummastuneena). Tuhat tulimaista, olethan sinä yhä vielä kasvanut — valmis nuori neiti — (Syleilee häntä. Klaara sallii sen, mutta ei vastaa hänen hyväilyjään.)
Klaara. Hyvää päivää Bruno. No, eihän se nuori neiti vielä taida olla ihan valmis. Terve tullut, Emanuel. Kuinka Elenoorasi voi? Mutta te näytätte juhlalliselta. Häiritsinkö teitä salaliittoa solmitessa?
Bruno (nauraa hämillään). Salaliittoa — hahahha — niin sinnepäin tosiaan — tietysti sinun parhaaksesi. — (Hiljaa Kaarlolle.) Sano sinä se hänelle! Sinä olet vanhin.
Kaarlo (hiljaa Emanuelille). Sano sinä se hänelle, joka olet arvokkain —
Emanuel. En minä! Brunosta hän aina on enin pitänyt.
Klaara (nauraen). Arvoisa holhojaneuvosto näyttää olevan jossain pulassa. Vaikka minulla, alaikäisenä ollen, on täällä vaan istumaoikeus ilman äänivaltaa, tahdon sentään auttaa herroja veljiäni ja tunnustaa, että jo tiedän sen, mitä he eivät uskalla minulle ilmoittaa.