Klaara. Herra varjelkoon, Emanuel! Elä puhu hänelle sanaakaan tästä. Hän luulisi vaan minun ylettäneen sinua kostaakseni hänelle Edvardini karkoituksen. Niin, onhan Edvardillakin heikkoutensa. Mutta tuollaisiin tekoihin hän ei kykenisi.
Emanuel. Niin, niin, en minäkään luulisi hänen tekevän Kaarlon tavalla.
Klaara. Sinä et muuten tunne hänen luonnettansa. Olisit kuullut, kuinka hän puhui sinun hiljaisesta pappilastasi —
Emanuel. Hänkö? Tuo maailman lapsi —
Klaara. Kuinka hän ylisti sinun Eleonooraasi papin rouvan ihanteeksi —
Emanuel. Ainakin hän käytti itsensä hyvin kohteliaasti Eleonooralleni.
Klaara. Ja kuinka hän sanoi sinun muistuttavan Wakefieldin kappalaisesta —
Emanuel. Minäkin alussa luulin että sopisimme oivallisesti yhteen, kunnes —
Klaara. Ja sinun kirkkosi sitten! Hän toimittaisi sen niin mielellään parannettavaksi. Mutta täytyyhän hänen vast'edes karttaa yhteensattumista teidän kanssanne, kun te kohtelitte häntä niin loukkaavasti —
Emanuel. Ei, minä luulen tosiaan että me hätäilimme liiaksi. Olisihan meidän pitänyt tarkemmin punnita asiaa ja tuota nuorukaista. Enköhän minä —