Toini (ojentaa avomielisesti kätensä Emanuelille). Tervetuloa, rakas Emanuel serkku.
Emanuel. Minua ilahuttaa, Toini serkku, tavata sinut täällä. Kaarlo veljeni teki viisaasti kutsuessaan sinut tänne oivan tätisi kuoltua — ja minun Eleonooranikin sanoi: Jumala siunatkoon hänen sisäänkäymisensä! (Pudistaa innokkaasti hänen kättänsä.)
Toini (irroittaa itsensä vaivalla). Ja nyt, — ellet tahdo mitään muuta, Kaarlo serkku, — täytyy minun mennä kyökkiin katsomaan —
Kaarlo. Mene vaan pikku Martta! Mutta missä Klaara on?
Toini. Hän muuttaa vähä pukuansa.
Kaarlo. No, älkäämme häntä häiritkö. (Toini menee perältä pois.)
3:mas kohtaus.
Kaarlo. Emanuel.
Kaarlo (katselee Toinin jälkeen). Herttainen tyttö. Hän on kehittynyt miellyttäväksi, eikö ole sinustakin?
Emanuel (panee päältään pitkän saalin ja vetää hansikkaat käsistänsä). Tyytyväisen, lempeän ja kodikkaan näköinen! Minun Eleonoorani sanoikin heti: saatpa nähdä, sanoi hän —?