Jussi rupesi nyt lukemaan, vaan samassa tuli sana lautamieheltä, että kaikki oli valmista. Jussi luki kuitenkin rukouksensa loppuun, Vakuutettu nyt olevansa vapaa sekä pirusta että kaikesta hänen seurastansa. Vaan seuratkaamme häntä alas tupaan, nähdäksemme mimmoisen päätöksen asia siellä saa.
6.
Lautamies ja Mikko Matinpoika istuvat, molemmat totisina, vastatusten pöydän ääressä. Jussi seisoi vähän ulompana; myöskin hän näytti olevan ajatuksissa, ja vielä etäämmällä seisoivat Kaisa ja Anna, viimeinen vaaleana ja vapisevana, niinkuin ulpukka tyynen järven pinnalla. Hänen suunsa ei ollut naurussa, hänen silmissänsä ei ollut kyyneltä; hänen sydämensä vetäytyi kokoon. Hän oli muodoltansa enemmän kuolleen kuin elävän näköinen, ja tosin hän olisi tällä hetkellä katsonut kuoleman enkelin terve-tulleeksi vieraaksi.
Hirvittävää ja kauheaa on se, että yhdistää itsensä toiseen, jota ei taida rakastaa ja jonka pelkkä lässä-olokin jo saattaa nurjamieliseksi. Ainoastaan ajatuskin siitä on jo esi-maku iänkaikkisesta kadotuksesta. Ja kuinka monta eikö sentään, semmenkin yhteisessä kansassa, ole tullut tähän pakotetuksi! Hirvittävää on myöskin olla paikalla siinä tilassa, kuin isä ei mistään muusta syystä, kuin ainoastaan noudattaakseen omaa turha-mielisyyttänsä, menee uhraamaan lapsensa ajallisen onnen ja ilon. Sillä en suinkaan tahdo sanoa lautamiehen aikoneen niin tehdä, sillä hän luuli juuri tällä naimisella, jos se muutoin kävisi mielensä jälkeen, vahvistavansa tyttärensä onnen.
Lautamies otti avio-liitto-kirjan käteensä ja luki sen vakavalla äänellä. Sen tehtyä sanoi hän: "Minä toivon teidän molempain panevan nimenne tähän, ja Jumalan runsaalla mitalla siunaavan teidän liittonne. Tätä tärkeämpää paperia ette luullakseni koko elinaikananne vielä ole nimellänne vahvistaneet. En sen vuoksi ihmehtelekkään sinun, Anna, olevasi vähän tyhmistyksissä! Niin ovat tavallisesti aina naiset painavain asiain päätös-hetkillä; vaan ole hyvässä turvassa, sillä sinä saatat olla vakuutettu minun ei, tarkoin asiaa miettimättäni, naimistasi Jussin kanssa päättäneeni, ja ehket nyt ymmärtäne kuinka hyvin tarkoitan, tulet sen kuitenkin tulevina aikoina havaitsemaan, jolloin sitä enemmän kiität minua. Ota sen vuoksi kynä käteesi ja kirjoita nimesi!"
Kaisa tarttui lautamiestä käteen ja sanoi: "Minä olen turhaan koettanut saada Annaa tähän mieltymään; hän ei tahdo niin pian mennä naimisiin, ja kyllähän sen asian kanssa aikaa vielä onkin. Emmekö sen vuoksi saattaisi jättää tätä joksikuksi ajaksi sillensä? Ehkähän sitten paremmin suostuu siihen…"
"Sinä tahdot pitkittää asiaa?" sanoi lautamies vihoissansa. "Miksikä, sen aivan hyvin tiedän; te vedätte molemmat yhtä köyttä; vaan älkäätte luulko minua niin pettävänne, sillä minä olen teidän juonenne havainnut. Tässä ei auta turhat puheet, tule nyt oitis ja kirjoita!"
Niinkuin pahantekiä, joka horjuvin askelin menee mestattaa, lähestyi Anna pöytää; mutta hän ei ottanut kynää, vaan lankesi sen siaan polvillensa isänsä eteen, joka istui totisena ja synkeä-mielisenä. Se oli sydäntä liikuttavaa nähdä tämän kauniin tytön polvillansa rukoilevan isältänsä armahtamista. Maalari, joka olisi tahtonut kuvata rukoilevan enkelin, olisi tästä saanut kauniin ja sopivan mallin. Lukiamme luullee kukatiesi lautamiehen tulleen tästä liikutetuksi ja hellästi sulkeneen tytön syliinsä. Ei, hän tuuppasi hänen pois tyköänsä, kirous huulillansa.
"Tämä menee liian pitkälle," sanoi Pietari Mikonpoika, joka tähän asti oli istunut sanaakaan lausumatta. "Tämä menee liian pitkälle. Isä kiroo lapsensa, ja millä oikeudella hän sen tekee? Sen vuoksi, ettei tämä tahdo uhrata onneansa hänen ainoastaan omaa hyötyänsä tarkoittavain tuumien edestä. Hyvä Matti Antinpoika! Tahdothan sinä ihmisiltä pidettää ymmärtäväisenä miehenä; vaan nyt näytät merkkiä suuresta hulluudesta; sillä onkosta se viisaan työtä tahtoa pakottaa tytärtänsä naimiseen? Muista, että avio-liitto on pyhä, johonka kunkin pitää itsensä antaman vapaasta tahdosta, rakkauden lämpimällä tunnolla, vähintäkään tavaran suuruutta eli pienyyttä katsomatta. Ainoastaan silloin me täytämme Luojan korkeat tarkoitukset aviosäädyllä, ainoastaan silloin taidamme toivoa onnellisesti elävämme toisemme kanssa. Maailmassa löytyy kyllä surua ja murheita, niinkuin myöskin niitä ihmisiä, jotka koettavat saattaa elämämme päiviä katkeroiksi, ettei meidän tarvitse pitää rauhan rikkojaa omassa huoneessamme."
"Sinä oikein saarnaat," sanoi lautamies. "Luuletkosta sitten, että Anna tulisi Jussin kanssa onnettomaksi?"