"No! ethän vaan tyttöämme jonkun herrasmiehen kanssa naimisiin tahtone?"
"Jumala varjelkoon siitä! Sekä nimismies että monta muuta siistiä herraa on kyliä häntä kosioinnut; vaan en tiedä mitään viheliäisempää, kuin että talonpoikaiset ihmiset menevät naimisiin herrasväen kanssa; pysyköön kukin säädyssänsä!"
"Se on aivan tosi! Muistan kyllä, mikä riema oli sisareni tyttären naimisiin aikoissa yhden nimismiehen kanssa. Ilo oli silloin korkeinna, vaan muutaman vuoden kuluttua pantiin miehensä pois viralta. Nyt ei niillä vaivaisilla ole mitään. Minä oikein surkuttelen häntä, sillä hän oli hyvänluontoinen tyttö ja olisi ansainnut paremman miehen saada; vaan kullakin on tässä mailmassa sallimuksensa."
"Minun luullakseni on ihminen itse syy tilaansa. Kyllähän sen jo edeltäpäin nähdä saattoi, ettei naimisesta nimismiehen kanssa mitään onnea seuraisi. Sen kyllä sanoin sisaresi miehelle, ehkei hän sitä uskonut; nyt näkee sanani todeksi: niinkuin siasi teet, niin saat maata. Lapsiansa naittaissa tarvitsee tarkoin katsoa eteensä; sillä se ei ole niin paljasta tyhjän tointa, kuin moni luulee. Sen vuoksi olenkin asiaa tyyni tutkinut, ja oikein peräänajateltuani en ketään Annan monista kosioitsioista ennen Haaviston Jussia vävykseni tahtoisi. Sen jälkeen kuin olen kuullut, pitää hän taloansa miehen tavalla. Hän on myöskin rikkain koko seurakunnassa, ja olisikin melkein häpiä semmoista tilaisuutta käsistänsä päästää. Minä juttelin hänen kanssaan hiljan ja lupasin tänä päivänä jälkeen Jumalan palveluksen antaa vastauksen. Eihän sinulla tätä vastaan mielestäni ole mitään sanomista?"
"Ei suinkaan mitään, jos vaan Anna mielistyy; vaan en ole koskaan vielä kuullut hänen siitä sanaakaan mainitsevan. Meidän täytyy sen vuoksi hänen mieltänsä kysyä ennenkuin vastausta annamme."
"Kysyämme häneltä täytyy, vaan luullakseni mieltyy hän asiaan. Vaan jos olisi vastahakoinen, puhun kanssansa järjellisesti ja näytän hänelle velvollisuutensa vanhempainsa tahtoa noudattaa jotka kuitenkin paremmin ymmärtävät mikä hänelle tulevaisessa ajassa hyödyksi on."
"Eihän aikomuksesi lienee häntä siihen pakottaa? Se olisi suuri synti! Koska ei meillä ole usiampaa kuin yksi lapsi ja niin paljon Jumalan siunausta, tulee meidän näin tärkeässä asiassa, joka saattaa ihmisen onnelliseksi sekä nyt että tulevaisissa ajoissa, jättää hänelle vapaus mielensä jälkeen valita."
"Pakotusta en luule tulevan kysymykseenkään. Vaan jos niin olisi, katson velvollisuudekseni tyttäreni tulevaisesta ajasta murhetta pitää. Naiset puhuvat toisestansa piittaamisesta ja näkevät unta ikuisesta rakkaudesta, jommoista ei koskaan ole löytynyt maailmassa, ja siinä suloisessa toivossa antavat itsensä naimisiin. Mitä tästä seuraa? Viikon eli kaksi on olo niin ihanaa; vaan kohta muuttuu kaikki toiseksi; semmoisia esimerkkiä löytyy yllin kyllin. Ethän sinäkään, jos oikein muistat, alussa minusta pitännyt; muistan vielä, kuinkas itkit ensikerran kuulutettaissa ja monta aikaa perään; vaan onhan kaikki hyvin käynyt! Tähän saakka olemme hyvässä sovussa eläneet, ja Jumalan avulla elämme tästäkin lähin."
Kaisa ei vastannut mitään, vaan huokaisi syvästi, ja näytti melkein kuin olisi kyynele ollut poskillensa vierimäisillään. Ehkei ollutkaan niin onnellinen, kuin lautamies luuli.
Lautamies veti vähän suutansa nauruun, niinkuin olisi aikonut puhetta jatkaa, vaan käänsi sen siaan päätänsä oveen, joka aukeni ja josta nuori tyttö astui sisään. Hänen mustanruskea tukkansa, varjoova kauniita kasvojansa, ei rippunut valloillaan tuulen heiluteltavana, vaan oli pantu pitkälle palmikoille, jonka pää oli punaisella silkki nauhalla sidottu kiini. Ilo ja toivo loistivat hänen suurista, mustan-sinisistä silmistänsä, ja terveyden ruusu-karva oli maalattu hänen poskillensa. Rintansa peitettiin mustalta samettisesta liiviltä, joka aivan pisti silmään niitä lumivalkeita hiljaisia vastaan, jotka suojelivat hänen käsivarsiaan. Ruumiiltansa oli hoikka vaan kuitenkin täysinäinen, ja joka liikunnossa oli liukkautta ja suloisuutta ynnä luonnollisuutta, omaisuudet usein vielä tavattavat kauniilla Blekingin tytöillämme, ennenkuin kaupungin luonnottomalta koreilemiselta ovat tartutetut.