Käytöksestänsä tässä luulisivat lukiamme hänen jonkun kaupunkilaisen hyvin kasvatetuksi tyttäreksi. Vaan ei kuitenkaan ollut kukaan muu, kuin tytär talossa, se rikas tyttö Ruusulaksossa, niinkuin häntä tavallisesti kaikilta kutsuttiin. Lautamies, puhuessansa tyttärensä usioista kosioitsioista, ei tosin kehuaksensa sitä tehnytkään; sillä se on aivan ymmärrettävä, ettei niin kaunis ja rikas tyttö nuorilta miehiltä havaitsematta jäänyt. Nämät tulivatkin kaikilta tahoilta muutamat hänen kauneudestansa, vaan usiammat suurelta rikkaudeltansa vietellyt. Kaikki kantoivat edes uhrinsa hänen sydämensä altarille, vaan turhaan! Jos hän rakasti jotakuta eli ei, oli salaisuus suljettu omaan sydämmeensä. Yksi ja toinen kyllä tiesi siitä kuiskata, vaan se näytti niin vähän toden mukaiselta, ettei sitä kukaan uskonut.
Hauskaa on olla suutoinna sanatoinna katseliana jossakussa paikassa, jossa löytyy rikas ja kaunis tyttö. Tykkyvällä sydämellä ja palavilla silmillä tulee kosioitsia ja puhuu syvästä rakkaudestansa; tämän tuskin ennätettyä pois, tulee toinen ja laskee samaa lorua. Jolloin kulloin myöskin tapahtuu, että kaksi eli kolme osaa tulla yhteen aikaan; silloin on hauska kunkin erinäistä kasvonluontoa katsella; yksi koittaa mahdollisuuden jälkeen salata harmiansa; toinen on vihasta punainen kuin kukko; kolmas, jolla on paras onni tytön tykönä, silmäilee kosio-kumppaniansa yli olkaensa, voitto-juhlaa jo sydämessänsä viettäen. Vaan kuinka asia kääntyy, tassuttelevat kaikin mennä tiehensä, kukin saatuine rukkasineen.
Anna oli tuskin ennättänyt sanoa hyvää päivää, panna pois virsikirjansa ja kukkansa, ennenkuin kaukaa mies kysyi: "Mitä uusia kirkosta?"
"Kirkkoherra piti niin kauniin saarnan! Esipuhe seisoo Johanneksen evankeliumissa; jos saan raamatun, niin haen paikan," vastasi Anna niin heleällä äänellä, kuin huilun soitto.
"En minä huoli saarnasta; eikö siellä kuulutettu jotakuta huutokauppaa, pitäjän kokousta eli…"
Lautamies ei ennättänyt päättää puhettansa, koska kuuli ulkona jyrinän pihaan ajavista vaunuista. Hän nousi ylös istualtansa, katsoi ulos akkunasta ja sanoi: "Täällä tulee vieraita!"
2.
Tuokion kuluttua astui kaksi miestä sisään. Toinen heistä oli vanha, harmaatukkainen, jonka kasvoihin vuodet olivat kyntäneet syviä vakoja. Toinen taas oli vielä nuori, noin kolmen kymmenen vuotinen, ympyriäisillä, lihavilla kasvoilla; joka taholle pystyyn seisova tukkansa ei ollut juuri punainen eikä keltainenkaan, vaan näytti kummallisesti sukua olevan molemmille. Silmänsä olivat harmaat ja nalteat; jos jotakin rupesi katselemaan, olivat kuin siihen kiini noidutut. Ruumiiltansa oli hän aivan lyhy, paksu ja tukeva. Joka liikunnossa oli tänkeyttä ja hitaisuutta, jota tuskin nauramatta saattoi katsella.
Kättä tavallisuuden jälkeen paiskattua, avasi lautamies oven suureen tupaan ja käski vieraitansa astumaan sisään. Täällä loisti kaikissa merkillinen ylöllisyys; seinät olivat kaunistetut ranskan tapeetillä ja suurilla seinä-peilillä. Lasinen kynttilä-ruunu rippui katosta, kaikki huone-kalut kiilsivät ja läikkyivät; suuret silkki-vaipat rippuivat kauniissa poimuissa korkeitten akkunain edessä. Puuttui ainoastaan, että laattia olisi ollut maalattu, taitaaksemme verrata tätä huonetta jonkun rikkaan kauppiaamme uljaasen asuntoon. Jotakin pitää kuitenkin aina puuttuman, pane mieleesi se, sinä kuin niin mielelläsi tahdot elää herroiksi, ja opi kerran kaikkien edestä pysyyn niitten rajoen sisässä, kuin luoja sinulle on asettanut. Askele niistä tekee sinun pilkanalaiseksi kansa-ihmistesi silmissä. Olkoon tämä tästä kylliksi sanottu. Nyt kertomukseemme.
Emännän tarjottua kahveata puhtaista, kullatuista poslini-kupista ja kaikenlaisten turhanaikaisten asiain puheeksi tultua, käski lautamies tuomaan totia. Anna kiiruhti kohta likimmäisestä kaapista ottamaan pienen lumivalkean pöytäliinan, jonka levitti vähäiselle, ympyriäiselle tuvan yhdessä nurkassa olevalle pöydälle. Sillä aikaa palasi Kaisa, tuoden tullessaan toti-lasia ja hopeakannun, täytettynä lämpöisellä, höyryävällä teevedellä. Nyt istui lautamies vieraineen nauttimaan tätä virvoittavaa juomaa, jolloin seuraava väli-puhe syttyi keskellänsä: