Kun raskaan surun sumut peittävät sydämmen meren, silloin on aina huojentavaista saada puhella siitä toisen kanssa. Rouva Woogman sentähden kohta vastasi ukon kysymykseen, sanoen vienolla äänellä:
"Niin on todella… Minä sain äsken kirjeen, että mieheni on hukkunut muutamia päiviä sitten."
"Mies raukka…" huokasi ukko hiljaa, mutta kovaa hän lisäsi: "Paha sanoma se, ilmoitustorvessa tällä kertaa… Oliko miehenne meriuros tahi maakrapu?"
"Hän oli perämiehenä eräässä laivassa, kotoisin Geflestä, joka nyt äskettäin on joutunut haaksirikkoon Hollannin rannikolla, kirjeen mukaan, joka on näin":
Rouva Woogman luki nyt kirjeen, jonka jälkeen ukko taasen lausui:
"Vahinko oli siitä miehestä… saakelin reipas ja rivakka poika oli se Woogman… Harvoin hän purjehti krouveihin eikä hän koskaan laskenut ankkuriaan kadun kulmiin, niinkuin monet hänen virkaveljensä tekevät. Minä tunsin hänet aina siitä asti, kun hän oli pieni veijari ja kävi koulua."
"Te tunsitte minun mieheni!" huudahti rouva kevennetyllä sydämmellä.
"Minä tunnen useimmat merimiehet tällä paikalla ja vielä useimmat tuntevat ukko Striidin, luullakseni. Minä olen monta vuotta astuskellut laivasillalla auttaen merimiehiä purkamisella ja muulla… Olinpa kerran keväällä, kun Karhu oli tuolla ulapalla ankkurissa, koko puolen päivää Woogman'in kanssa laivalla, auttamassa häntä taklaasin suorittamisessa; minulla on käsivarret, kuin karhulla… ja palkakseni tuosta sain minä tämän kaulaliinan ja lasillisen portteria, joka meni aina puujalkani varpaisin saakka… Monta ryyppyä ja tupakinlehteä olen minä saanut häneltä, sillä pojalla oli sydän, joka piti."
Tuo ukon ylisteleminen suuresti liikutti rouva Woogman'ia erittäinkin, kun hän tiesi, ett'ei siinä ollut mitään liikoja. Paitsi sitä, oli hänestä suloista saada puhella sellaisen kanssa, joka tunsi hänen miehensä, jonka tähden hän oitis istahti ukon vuoteen viereen. Toivon säde leimahti hänen murheellisessa sielussaan ja sentähden hän vähän vapisevalla äänellä sanoi:
"Ehkä tämä surusanoma onkin vaan turha huhu. Minun mielestäni olisi kirjeen sisällön pitänyt oleman vähän laviamman ja sisältävän edes pari lohduttavaista sanaa, jos se olisi totta!"