Ukko suostui mielellään tuohon pyyntöön.
* * * * *
Rouva Woogman ei ensi-katsannolla ollut kaunis siinä merkityksessä, kuin tätä sanaa tavallisesti käytetään; mutta kuta enemmän katseli noita ympyriäisiä kasvoja, sileätä otsaa, kirkkaan-sinisiä silmiä, hyvin muodostunutta suuta sekä pientä, hoikkaa vartaloa, josta kaikissa liikunnoissa pistihe esiin sievä notkeus, sitä kauniimmalta hän näytti. Ei häntä suinkaan olisi voinut luulla noiden kolmen poikain äidiksi, niinkuin hän kumminkin oli, sillä hän oli itse kuin täysikasvuinen lapsi. Luonnoltaankin oli hän aivan kuin lapsi, joka saattoi itkeä ja nauraa melkein samalla kertaa, aina sen mukaan kuin esineet vaihtelivat hänen sielunsa silmäin edessä. Hänessä ei kumminkaan ollut tuota haikeamielisyyttä, joka on niin tavallista tunnokkaissa naisissa. Kaikessa toiminnassaan näytti hän omivansa päättäväisen sydämmen, joka taisi syvään tuntea, syvään rakastaa ja kärsiä sekä myöskin innokkaasti nauttia elämän riemua. Hänen koko olennossaan oli jotakin reipasta ja samalla lempeätä, joka herätti rakkautta ja ihmettelemistä.
Hän otti nyt vanhan Striidin hoitoonsa. Hän pesi ja neuloi, hän keritsi hänen tukkansa ja partansa, sekä otti esiin Woogman'in vanhoja vaatteita, jotka hän puki ukon ylle. Kaikki kävi niin sukkelaan, että ukko istui mykkänä paljaasta hämmästyksestä, ja antoi rouvan menetellä kanssaan kuin lapsen kanssa.
Kun kaikki oli valmiina, voi ukkoa tuskin tuntea. Hän oli nyt repaleukosta muuttunut vanhaksi, arvokkaaksi merimieheksi, joka poikienkin mielestä oli kaunis; nämät nyt ilman pelotta ratsastivat hänen polvillaan ja leikittelivät hänen puujalkansa kanssa.
"Rouva on enkeli, eikä mikään ihminen", sanoi ukko. "Hiisi vieköön, jos minä luulin niin hyvää venettä olevan maailman merellä. Jumala siunatkoon ja varjelkoon teitä, hyvä rouva!"
"Te sanotte, että minä olen enkeli, ja kumminkin te tahdotte jättää minut", sanoi rouva.
"Minun täytyy", huokasi ukko syvään.
"Mutta minä sanon, että te sekä tahdotte että teidän täytyy jäädä tänne", väitti rouva hymyillen.
Ukko katsoi kummastellen rouvaan. Tämä jatkoi sen jälkeen totisemmalla äänellä.