Ukon päähän oli nyt lentänyt joku sukkela tuuma, jonka hän tahtoi niin pian kuin mahdollista panna toimeen. Hän hypähti asemaltaan ylös kuin neulan pistämänä ja läksi astumaan kivistä katua niin että raudoitettu puujalkansa säkenöitsi. Hän astui rantaa kohti ja tuli laivasillalle, jossa hän seisahtui suuren talon eteen.
"Tässähän kauppahuone Schwan'illa ja kumpp. on konttorinsa?" kysyi hän ohimenevältä nuorelta herralta.
"Aivan niin", vastasi tämä.
Kun ukko vähän oli ehtinyt hengähtää tuon nopean käyntinsä jälkeen, astui hän portaita ylös ja tuli konttoriin.
"Elätkö sinä vielä, hyvä Striid", sanoi vanhanpuoleinen, arvokas herra, katsoen ystävällisesti kirjoituspöydältään tulijaan.
"Niinpä luulisin, armollinen patruna", vastasi ukko.
"Mikä sinulla nyt on asiana?" kysyi taasen herra, joka muuten ei ollut erittäin puhelijas.
"Asian laita on se", alkoi Striid, "että minä tahtoisin kysyä patrunalta neuvoa yhdessä asiassa. Kelpaavatko nämät paperit mihinkään?"
Hän nyt ojensi herralle muutamia asiakirjoja, jotka olivat jotensakin likaiset.
"Tässähän on teidän virkaerokirjanne ja eläkerahakirjanne."