"Eikö siinä ole luettavana, että minä rehellisesti olen palvellut kuninkaallista majesteettia ja ruunua, ja että minulle siitä on tuleva kymmenen riksiä vuodessa eläkerahaa?"
"Aivan niin!"
"Mutta nyt on kumminkin asian laita se, että minä en koskaan ole saanut niin paljon kuin äyriäkään."
"Sehän on kummallista!"
"Eipä niinkään, armollinen patruna. Minä en ole koskaan vaatinutkaan mitään."
"No sittenhän se on teidän oma syynne."
"Tosin kyllä, armollinen patruna. Minä sanon, kuinka sen asian laita oikeastaan on: minä olen aina suuresti vihannut sotaa, kuninkaallista inajesteettiä ja ruunua myös, joka luulee kymmenellä niksillä vuoteensa voivansa maksaa merimiehen jalkaa. Minä sentähden en aikonut vaivata heitä vaatimalla heitä maksamaan mitäkään; mutta nyt minä rupean tulemaan vanhaksi ja…"
"Mitä te oikeastaan tällä tahdotte?" puuttui tuo niin kutsuttu patruna puheesen.
"Minä tahtoisin, jos se mitenkään voi käydä laatuni, saada ne rahat ulos; ja kun en tunne yhtäkään rehellisempää herraa, kuin patruna on, niin olen kääntynyt siinä asiassa teihin… Luuleeko patruna asian käyvän laatuun?"
"Tulkaa tänne taasen kahdeksan päivän perästä, niin niinä teille annan tietää mitenkä käy", vastasi patruuna ja antoi merkin ukolle lähtemään ulos, minkä ukko paikalla tekikin.