"No ota sitten rahat, hyvä Striid", kehoitti patruna, joka ei voinut olla hymyilemättä ukon kummastukselle.
"En missään tapauksessa… Sanokaa minulle, hyvä patruna, kuinka kauan nämät rahat kestävät, jos minä saan viisitoista riksiä kuukaudessa?"
"Lähes seitsemäntoista kuukautta; toisin sanoen, sinä saat ainoastaan kymmenen viimeisenä kuukautena."
"Tahtooko patruna antaa minulle viisitoista nyt tänään ja sitten joka kuukausi saman verran… minä en voi säästää, näettekös."
"Sinä siis tahdot, että minä rupean sinun kasööriksesi, mikä lieneekin parasta. Sinä siis saat toistaiseksi kunkin kuun ensimmäisenä päivänä käydä täällä ottamassa viisitoista riksiä, joka jo on merkitty… hyvästi nyt vanha Striid."
Ukko kiitti nöyrimmästi ja läksi pois ilosta loistavilla silmillä.
"Kuiva ja totinen mies hän on, tuo Schwan", sanoi hän itsekseen; "mutta saakelin rehellinen, sen olen havainnut aina siitä asti kuin purjehdin hänen laivallaan… En minä olisi voinut kääntyä paremman puoleen tässä asiassa?"
Tuossa lauseessaan oli ukko aivan oikeassa; sillä tämä niin kutsuttu patruna, tukkukauppias ja ritari, sittemmin valtioneuvos Hanno Niklas Schwan, oli kaikin puolin kunnioitettava ja rehellinen mies, joka mielellään auttoi köyhää neuvolla. Ukko Striid saattoi sentähden täydellä syyllä olla tyytyväinen kassansa hoitajaan, ja niinpä hän olikin: sillä hän tiesi rahainsa olevan hyvissä käsissä.
"Kuinka rikas olisin voinut olla, jos olisin ymmärtänyt säästää aikanani!" sanoi hän astuessaan kotihin päin. "Huonoa on olla tuhlari. En minä koskaan olisi voinut luulla kymmenestä riksistä tulevan niin paljon… sehän on koko melkoinen rahasumma. Mutta kuinka hitolla nyt voin luuvaella perille joutumatta karille? Totta puhuakseni en minä voi saada sitä pientä alusta tottelemaan peräsintä. Minun täytyy hakea joku uusi väylä merikartaltani… Hei nytpä se on käsissäni, sanoi entinen mies kun koetti ottaa auringonsädettä kourahansa?"
Tuon hiljaisen juttelemisensa jälkeen, astui ukko muhkealla tervehdyksellä rouvan luo, joka tuli hymyellen häntä vastaan ja kysyi, mitenkä kauppa oli käynyt.