Hän otti käteensä muutaman tipan hajuvettä, kaatoi koiran päähän ja lausui juhlallisesti:
"Minä kastan sinut nimelle Friid; sillä minä toivon että sinä tulet rauhana ja siunauksena kotiimme."
"Arnon", huokasi ukko ja lisäsi vähän mietittyään, "hyvin sopiva nimi."
— Että elämää kestäisi, on maailmassa tarpeen sekä riitaa että rauhaa
[Ruotsin sana, strid merkitsee suomeksi taistelu, riita, frid,
rauha. Suom. muist.], muutoin kaikki kuolisi turroksiin.
"Se joka ei ole kokenut myrskyä, ei myöskään voi antaa oikeata arvoa tyvenelle. Koko maailma on täynnä taistelua ja rauhaa… koira ja minä olemme kuva maailmasta vähäisyydessä… Saakelin sukkela keksintö."
"Koska tässä on ristiäiset", sanoi rouva leikillisellä hymyilyllä, "niin minä saan kunnian tarjota läsnä olijoille kupillisen teetä."
Pian oli höyryävä teekannu pöydällä. Rouva tarjosi ystävällisellä hymyilyllä vierailleen. Hän ei voinut saada heitä ottamaan vastaan tarpeeksi. Hän jutteli ja puheli ukon kanssa, niin että hän ennen pitkää oli saanut hänet syömään koko puolen tusinaa makeita vehnäleivoksia, jotka olivat hänen omasta kädestä lähteneet, jonka tähden ukko ei millään tavalla voinut kieltää ottamasta niitä vastaan. Rouva ei suinkaan unhoittanut koiraakaan, joka oli saanut oikein kunniasijan sohvan kulmassa, josta se viisailla silmillä katseli ympärillään olevia.
Niin he yhdesss' iloitsivat
Aina aamun koittohon…
Vähälläkin ilon saapi,
Tyytyväinen vaan jos on.
Tuo uusi perheen jäsen, joksi me täydellä syyllä saatamme sanoa Friid koiraa, oli, jos niin sopii sanoa koirasta, yksi noita harvinaisia luonteita, jotka eivät kadota miellyttäväisyyttään, kun heidän kanssaan lähemmin tutustuu. Sen ensimmäinen astunto kotonäyttämöllä herätti jo suuria toiveita, ja nämä vahvistuivat hänen käytöksensä kautta, joka herätti kunnioitusta ja ihmettelemistä, niinkuin lukija kohta saa kuulla.
Ukko ei ollut monta päivää ollut yhdessä Friid-koiran kanssa, ennenkuin hän huomasi koiran olevan erittäin viisaan ja taitavan kaikenlaisissa konsteissa. Se ei ainoastaan taitanut kaikenlaisia vähempiä kensteja, niinkuin hypätä kepin yli, kiittää ruuasta, kumarrella haukottaen j.n.e. se taisi myös hypätä ylös pitkin pisimmänkin miehen selkää ja ottaa lakin hänen päästään, tanssia tuntikaudet takajaloillaan, välistä etujaloillakin, pitäen silloin toiset kaksi jalkaansa korkealla ilmassa, sekä senkin seitsemän muuta temppua. Paitsi tätä kelvollisuuttaan taiteellisella alalla näytti se myöskin olevansa erinomainen käytännöllisessä elämässä. Se -taisi rahat suussa mennä ulos kaupunkiin ostamaan tupakkaa, vehnäleipää ja muuta, jotka asiat hän aina toimitti tyydyttävästi.
Näiden omaisuuksiensa tähden oli Friid rakastettu ja kunniassa pidetty pienessä perheessä, jossa se poikien silmissä oli vähällä pimentää itse ukko Striidinkin. Koira puolestaan piti paljon heistä kaikista, jota se monella tavalla koetti osoittaa, mutta enimmin se kumminkin pysyi ukon vieressä, jonka rakkain seurakumppani se oli niin unissa kuin hereillä.