Ihmeellistä oli katsella, mikä syvä ja hellä ystävyys vallitsi heidän välillään. He taisivat tunnit pitkät puhella keskenään siten nimittäin, että ukko jutteli ja koira hiljakseen haukkua murisi, hypäten pystyyn ja tarttuen ukon tuuheaan partaan.
Jos ukko Striid sattui menemään ulos, niin ettei koira sitä huomannut, raappi se ovea ja vinkui, kunnes laskivat sen ulos, ja silloin se haki ylös isäntänsä, vaikka hän jo olisi ehtinyt kauvas ulos kaupunkiin. Niin oli ukonkin laita, kun koira oli asialla kaupungissa. Hän silloin ehtimiseen katsahti ulos ikkunasta, eikä saanut rauhaa, ennenkuin koira tuli takaisin.
Eräänä aamuna oli ukko lähettänyt Friidin ulos kaksitoista killinkiä käärittynä nenäliinaan muassaan, millä sen piti ostaman vehnäleipää. Ukko odotti kauvan koiraa, joka vastoin tavallisuutta ei kuulunut tulevan kotiin.
"Joku vahinko on varmaankin nyt tullut koiralle", ajatteli ukko, tarttui hattuun ja keppiinsä, jonka jälkeen hän läksi ulos hakemaan kaivattua kumppaniaan.
Göta-kadun kulmassa, tuli koira hänen vastaansa, mutta ilman leipää ja nenäliinaa. Se oli erittäin surullinen, Friid parka! Se ulvoi ja pudisti päätään, juosten alas katua pitkin. Ukko tajusi, mitä koira tarkoitti, ja seurasi perästä.
Kun he tulivat torille, seisahtui koira muutamain torimatamien eteen. Se katseli heitä tarkkaan kotvasen aikaa, jonka jälkeen se syöksi erästä lihavaa punaposkista eukkoa vastaan ja rupesi haukkumaan kaikin voimin. Ukko lähestyi nyt tätä matamia ja lausui vähän vihaisella äänellä:
"Hyvää päivää Yrjön matami! Te olette varmaankin tältä koiralta ottaneet nenäliinan, johon oli vähän rahaa käärittynä."
Yrjön matami rupesi nyt haukkumaan ukkoa sanoilla semmoisilla, ett'emme tahdo niitä tässä mainita.
Kun hän vihdoinkin oli lopettanut pitkät lorunsa, astui eräs toinen vaimo esiin ja sanoi:
"Teidän syytöksenne on oikea, vanha Striid! Koira ostaa aina leipää minulta, joka olen rehellinen. Tänäänkin sai se minulta kahdentoista killingin edestä vehnäistä, jonka minä huolellisesti käärin nenäliinaan ja annoin sille. Kun se sitten oli menossa matkoihinsa, sattui se laskemaan kannettavansa maahan tähän matamin eteen, joka paikalla otti sen ja potkaisi vielä päälle päätteeksi koiraa. Se on sitten pitkän aikaa seisonut tässä haukkuen, elukka raukka."