Isonläntä ja kunnianarvoinen pappi istui kirjoittamassa mustan pöydän ääressä. Ketäkään muuta ihmistä ei ollut huoneessa. Pappi käski ukkoa istahtamaan tuolille ja kertomaan asiaansa. Tämä totteli hänen käskyään ja yskittyään pari kolme kertaa, lausui hän matalalla äänellä:
"Minä luulen, että pastori on oikea kristillinen pappi ja olen sentähden tullut tänne puhuakseni eräästä asiasta, joka kauvan on painanut sydäntäni."
"Puhu!" sanoi pappi luoden ukkoon ankaran silmäyksen, ikäänkuin jo ennakolta koettaen saada nähdä, mitä ukolla oli sanottavana.
Ukko nyt rupesi kertomaan elämänsä vaiheita, ja pappi kuulteli tarkkaan hänen kertomustaan, alussa vakailla ja totisilla kasvoilla, vaan vähitellen lempeästi hymyellen.
"Minulla ei olo ollut", sanoi ukko viimeiseksi, "yhtään lepoa omassatunnossani sittenkun minä myin koiran. Rouva on kyllä koettanut lohduttaa minua, mutta ei siitä ole tahtonut tulla apua. Luuleeko pastori että Jumala antaa minulle tämän syntini anteeksi?"
"Ei mikään synti ole niin suuri, ett'ei Jumala sitä anteeksi antaisi, jos me vaan totisella sydämmellä tunnustamme ja kadumme syntimme, ja käännymme hänen puolellensa rukouksilla", vastasi pappi.
Ukon yksinkertainen kertomus, hänen luonnosta hyvä sydämmensä ja syvä katumus liikuttivat pappia, joka puhui sekä kauan että hyvin lohduttaakseen vanhaa merimiestä, joka siitä sai autuasta virvoitusta sieluhunsa, sillä harvat ihmiset ovat puhuneet niin kauniisti ja liikuttavaisesti, kuin tämä kunnian mies.
"Minä pyytäisin nyt pastoria olemaan minulle avullisna vähän muussakin suhteessa", sanoi ukko puheen loputtua. "Minulla on tässä ne rahat, jotka minä sain koirasta, mutta joita ei rouva Woogman millään muotoa ota vastaan. Minä sentähden pyytäisin pastoria pitämään niitä säilyssä, siksi kun minä olen kuollut, jolloin hän kyllä tarvinnee niitä vielä… Hän on oikein enkeli, herra pastori?"
Pastoria liikutti näin suuri hyvyys ja hän lupasi tehdä ukon käskyn mukaan. Hän seurasi ukkoa ovelle, jossa hän, isällisesti siunattuaan häntä, puristi jäähyväisiksi hänen kättään.
Kun ukko puolipäivän aikana tuli kotia, oli hän erinomaisen iloinen, joka suuresti ilahutti koko perhettä.