— Ja mikäs kommakko tuolla on?… Jo piti akan mennä katsomaan.
Mutta kun likelle tuli, niin sieltä pistäytyi ulos suuri musta pää, joka pani: vov, vov! Eikä tehnyt mieli likemmä mennä. Onneksi jäi koirakin makaamaan siihen kommakkonsa ovelle.
— Mitä sinä menet kaikkiin kohti kurkistelemaan? Jos oisi tullut päälle, niin ketähän syyttäisit, sanoi ukko vihaisesti.
Vaan ei vielä näkynyt provastiakaan liikkuvaksi. Muutamia kaukaisia kirkkomiehiä, jotka olivat pappilan tuvassa tai heinäladossa yötä maanneet, käveli vakavina läpi pihan rantaan päin silmiään huuhtomaan. Naiset olivat synkeään siniseen puettuna, miehet harmaasen sarkaan.
Kyökkipiika tuli aitasta joukoille aamiaista noutamaan ja sanoo:
— Menkääpä vähä syrjään konttinenne, että pääsen aittaan.
Monellaisia lihoja ja kaloja kantoi sieltä piika… Olihan he jo syöneet einettä lähtiessään yöpaikasta, mutta tuntui ettei olisi pahaa tehnyt nytkään… Lapset alkoivat kärttää kakkua.
— Jokohan lie rovasti valveilla? kysyy mies.
— Ei se suinkaan vielä ole pukeutunut, vastaa piika.
Tuli ylös noustuaan rovastin pieni poika pihalle katselemaan. Puhdas paidan kaulus oli kääritty puhtaan silitetyn nutun päälle ja tukka veden kanssa sileäksi kammattuna, vasemmalla korvalla jakaus.