Häntä ei polttanut aurinko, kun vasta oli kylmällä vedellä silmät ja kädet pesty eikä ollut kävellyt pitkää matkaa.
Kun näki lapset, käveli sinne päin ja rupesi ääneti katselemaan. Tytöt menivät likemmä ja katsoivat sormi suussa ja maha ulkona tuota sievää poikaa.
— Kenenkäs tämä nuori mies on? Tai'at olla rovastin poika, sanoi vaimo.
Poika ei vastannut.
— Mikä sinun on nimes'?
Ei siihenkään. Rupeaa vaan leikittelemään puuhevoisensa kanssa. Tytöt menevät sitä kummaa katsomaan.
— Mitä te minun hevoista katsotte? katsokaa omaanne, törähtää poika.
— Ei o'o meillä hevoista, hyvä poika, sanoi vaimo.
— Milläs o'otte tänne tulleet?
— Jalan.