Silloin rupesi muuan hupsu akka kovasti riitelemään ja huutamaan… vai puollustat sinäkii sitä rikasta Tuovista, joka pieksi minun poikaani… Ja suuri häiriö syntyi koko kirkossa, kunnes suntio vei hupsun akan pois.
Ei se kuitenkaan nuoren väen keveitä sydämiä rasittanut, ne olivat niin terveet, ettei niihin pystyneet mitkään hupsuin akkain puheet. Olivat vain kirkkomäellä niinkuin ennenkin ja naurattivat toisiaan — se on niin helppo nähdä toisensa nauravan. Ja kun tuli vari ja varista jano, niin menivät kirkon aidan takana olevasta lähteestä juomaan, tehden siinäkin kiusaa toisilleen.
Mutta muutamat vanhat pani tämä tapaus hyvin ajattelemaan… Henki oli hupsun suun kautta puhunut papille.
Kirkk'ajan jälkeen menivät Volon mökkiläiset kauppamieheen voitaan myymään ja sieltä ostoksiaan ostamaan.
Mutta kauppiaissa on pyhäkauppa kielletty. Ja varsinkaan vähän asian tähden ei viitsi puotilainen mennä puotiinsa, sanoo vaan ettei anneta.
— Vaan saihan tästä paikasta ennen pyhänäkin, arveli ukko.
— Niin, mutta nyt ei saa, nyt on tullut kielto.
— Mutta jos kuitenkin rupeisitte niin hyväksi… että tuota… eihän tämä ukko kuin ois kengäkset vaihtanut tuolla voillaan, rukoili vaimo.
— No, uskokaa hyvällä ettei anneta, tulkaa arkena.
Eikä auttanut muu kuin kääntyä takaisin.