Tulivat uudelleen pappilaan ja seisattuivat portin pielessä olevan kaivon luo. Muuan mies siinä parhaallaan sammutti janoaan.
— Eiköhän oteta vettä suuhumme mekin tuosta, kun kerran sivu kuletaan, sanoi ukko.
— Siin' on valmista vettä… kyllä kai tätä tästä saatte, onhan tuota kaivossa vettä, vaikka kuin kiskoisi.
Ja tulijat rupesivat juomaan kaivon kapan laidalta tuon miehen nostamaa vettä.
— Eipäs saanut tuolta kauppamiehestä, vaikka en ois tahtonut kuin yh'et kengäkset vain, rupesi valittamaan mökin mies toiselle, kun oli juoduksi saanut. Pahahan tuo on pyhäpäivänä kauppoja teh'ä, vaan eihän tuota lauvantaiksi ehtinyt toanne pitkän matkan takaa.
— Vai kengäkset ois mies ostanut, sanoi toinen, joka näytti hyvissä varoissaan olevalta isäntämieheltä. Mistä sitä ollaan?
— Tuolta vain Joutenmäestä… Oisin tuohon voihen vaihtanut kengäkset, kun en millään lailla tule entisillä talven yli toimeen.
— Taitaishan nuita meillä olla kengäksiä ja koska o'ot niin pitkän matkan takainen, niin saatanhan minä tuon vaihtokaupan teh'ä, kun kulet mei'än kautta.
— No sepä nyt vasta hyvä ois! Missä sitä asutte?
— Venäjän järvellä… joku virsta maantieltä… vasempaan käteen… uusi talo.