Johan Paavo oli toisen pääkappaleen alkuun ennättänyt, mutta siitä se ei tahtonut etemmä lähteä. Vaan äitin mielestä se oli liijan vähän: rippikouluun pitäisi katekismus olla puhki luettu ja nyt vasta tuo tollo on toisessa pääkappaleessa.
Kyllä isäkin oli yhtä mieltä, vaan ei huolinut näistä tämmöisistä niin suurta ääntä pitää: tottapahan poika itsensä hoitaa.
— Annas, kun minä luetan… osaatko sinä nyt tuon? Ja äiti kysyi: "Mikä uskonoppi on?"
— "Se on oppi pyhästä —", mutta etemmä ei se lähtenyt.
— Lue uu'estaan, että osaat… ja osaakin, muista se!
Poika rupesi hiljaa lukemaan.
— No etkö sinä luekaan?
— Luenhan minä hiljaa.
— Vieläpä sinä supatat! eipään huuleskaan liiku. Lue kovasti.
— "Se on oppi Jumalasta, Pyhästä Kolminaisuudesta ja Hänen pyhistä töistänsä —"