— Hyvistähän siinä on eikä pyhistä.
Poika alkoi alusta: "Se on oppi Jumalasta, hyvästä Kolminaisuudesta —"
— Joko se nyt on hyvästä!… mikä hyvä se on, pyhähän se on, opetti äiti.
Mutta tästä lähtien vaihteli tuo hyvä ja pyhä pojan luvussa eikä se erehdys erota tahtonut. Niin kauvan siinä piti jankkailla, kun poika viimein kyllästyi ja rupesi ähmissään itkeä tuhraamaan. Silloin ei ottanut luku ollenkaan päähän pystyäkseen, vaan kivistämään sitä rupesi.
Isä käski pihalle jäähdyttelemään. Mutta oppiahan ensin piti läksynsä, ennen ei äiti laskenut. Siitä ei kuitenkaan tullut sen valmiimpaa, koko illan sai jankata tätä yhtä lukua eikä siitä kuvan jälkeä sittenkään tullut. Muuten se olisi jo melkein mennytkin kolminaisuuksineen päivineen, mutta tuo hyvä ja pyhä ei tahtonut vain päästä oikealle paikalleen — ja niin ala aina uudestaan!
Pikku pojat olivat siinä vielä nahunneet ja härskäneet, mikä neljän kontan, mikä mahallaan, ja myrisseet ja mörisseet kuin koirat ja röhkineet kuin siat. Kaisakin oli kartatessaan nauraa kurskanut, vaikka Reeta kielti, ettei sitä saa nauraa, kun toinen lukee… ja vielä katekismusta.
— Äit', mittee te Paavo on, tun ei tule työmään? kysyi nuorin poika istuissaan penkillä äitinsä vieressä ja suuresta kakusta purra jätisti itselleen ruumiillista ravintoa ja paksulaitaisesta tuopista muka ryyppäsi hänkin palan painoksi sinukkata… eipä sitä maidon viljaa näin talvisaikana ollut lapsellekaan, ei isokarjaisissakaan taloissa, mitäpä sitte pienessä mökissä, jossa ei ollut kuin kaksi kytkyessä ja toinen niistäkin hyvin myöhänen, vasta Vapunpäivän aikaan poikiva ja toinen tuossa Marjanpäivän seudussa; eikä mitään runsasmaitosia olleet kumpikaan.
— Mitä se lapsi sanoo? —- ettäkö mintäh'en Paavo ei tule syömään, sanoi äiti samassa työssä ollessaan kuin lapsikin. Paavo on paha, ei opi lukemaan… ja on jo niin iso poika eikä häpiä yhtään.
— Tule nyt syömään, Paavo, eläkä siellä turjota, käski isä pöydän päästä. Lue sitte!… ennätäthän tuon sittekin… pääsi ihan pilaat.
— Mitäs hän on niin it'epäinen, ettei opi… joutaa opetella tottelemaan, väitti äiti.