— Niin, eihän se olekaan mitään rikollista, korkeintaan varomatonta… Mutta jos … jos…
— Mutta jos? toisti isä kysyvästi ja äänen painolla, kun tyttäreltä lause jäi kesken ja hän näytti olevan suuren sisällisen tuskan vallassa.
— Oi isä, rakas isä, huudahti Linda äkkiä ja syöksyi polvilleen isänsä eteen, — jos eivät vain ajatukset ja sanat johda tekoihin!
Tämän sanottuaan hän purskahti itkuun, peitti kasvonsa käsiinsä ja painoi päänsä isän syliin.
Eversti Ansamaan silmissä välähti jotakin, mutta hän ei näyttänyt kovinkaan hämmästyneeltä. Hän asetti piippunsa rauhallisesti pöydälle ja laski kätensä tyttärensä pään päälle.
— Well, hän sanoi ja hänen äänessään oli paljon hellyyttä, — siinäkös se olikin salaisuutesi… No eihän se niin pieni ollutkaan. Sinä siis epäilet isääsi … kuinka sanoisin? … maankavalluksesta?
Äänen soinnussa oli mielentyyneyttä, hellyyttä, leikillisyyttä. Sekö se vaikutti taikavoiman tavalla? Lindan nyyhkytys taukosi, hän nosti päänsä ja katsoi isäänsä hämmästyneenä, yllätettynä, sanattomana.
— Maankavalluksesta, toisti hänen isänsä, viivähtäen sanan joka tavulla, — maankavalluksesta…
Hänen suunsa vetäytyi salaperäiseen hymyyn, mutta hän kohtasi avomielisen hilpeästi Lindan katseen jatkaessaan:
— Rakas tyttäreni, on asioita, joista on paras vaieta. On asioita, joista en ole sinulle puhunut … itsesi tähden … asioita, joista en nytkään tahdo sinulle puhua. Mutta kahdesta seikasta tahdon sinulle huomauttaa … istuhan taas tuolille ja ole aivan rauhallinen… Ensiksikin, että meidän Suomemme on siksi poikkeuksellisessa asemassa, että eräitä tekoja, jotka suvereenisissa valtioissa olisivat ehdottomasti rikollisia, ei meillä voida nimittää maankavalluksen nimellä: venäläisen hallituksen kannalta kyllä, mutta ei oman isänmaamme. Ne saattavat siis, semmoiset teot, olla siveellisesti täysin oikeutettuja… Tämä ylimalkaisena teoreettisena huomautuksena… Toiseksi tahdon painostaa — ja paina todella tämä mieleesi, Linda — sitä, että minua ei uhkaa mikään vaara valtiolliselta enemmän kuin muultakaan taholta: eversti Ansamaalle ei kukaan kuolevainen mitään mahda.