— Jatkaa lukujani yliopistossa suurimmalla kiireellä…
— Mikä se taas oli teidän pääaineenne?
— Teologiaahan minä…
— Aa … se on totta, teistä tulee pappi… Sitähän minä jo ennen olen ajatellut teiltä kysyä, että mistä johtuu teidän innokas poliittinen harrastuksenne, kun olette teologi… Ja vielä tämänsuuntainen politiikka… Pelkään, että monikaan pappi ei tässä maassa ajattele niin kuin te. Äskettäin, tänä iltana kuulin muutaman nuoren papin kiivaasti väittävän, että esivaltaa, joka ei kanna miekkaa hukkaan, on ennen kaikkea toteltava. Ja esivalta — se on kai meillä tätä nykyä venäläinen hallitus…
— Ah, herra eversti, innostui nuorukainen ja hänen silmänsä säkenöivät, — minä nojaudun toiseen raamatunlauseeseen, joka sanoo: "enemmän tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä". Katolilaiset saattavat sekoittaa toisiinsa kirkon ja Jumalan käsitteet, mutta meillä protestanteilla ei ole siihen oikeutta eikä syytä. Kirkko on kokoomus ihmisiä, kirkko saattaa erehtyä, se on protestanttisuuden periaate — meillä on omantunnonvapaus. Ja protestanttisuus sai alkunsa Saksasta. Saksa on meidän katolisista syrjävaikuttimista puhdistuneen kristinuskomme kehto, samalla kun se on koko nykyaikaisen sivistyksen kotimaa. Kuinka voisi epäröidä protestanttisen Saksan ja kreikkalaiskatolisen Venäjän välillä? Venäjä edustaa meille ihmisten väkivaltaa, mutta Saksa Jumalan sanan vapautta! Kuinka ei meidän suomalaisten myötätunto ja rakkaus olisi saksalaisten puolella?
Eversti Ansamaa nyökäytti päätään hyväksyvästi useampia kertoja toisen puhuessa.
— Aivan niin, nuori ystäväni, hän sitten sanoi, — tuota puhetta minä ymmärrän.
He istuivat vähän aikaa ääneti, sitten nuorukainen arasti kysyi:
— Te mahdatte olla ylen rikas, herra eversti?
— Olen kyllä, vastasi eversti Ansamaa hymyillen — näissä meikäläisissä oloissa… Amerikassa en ollut suurpohatta… Mutta kuinka niin? Voinko teitä palvella jollakin tavalla?