Linda vavahti, mutta vastasi vakavasti:
— Isäni puolesta en osaa mitään sanoa, päätös on minun omani.
— Kuinka? kysyi toinen ällistyneenä, eikö juuri eversti saanut mieltänne muuttumaan?
— Ei, päätös on minun. En ole isääni puhutellut.
— Ettekö? Eikö eversti siis ollutkaan huoneessaan?
— Ei. Isäni ei ole kotona.
— Ei kotona?
Hormion ilme muuttui äkkiä. Hän katsoi Lindaan tutkivasti, epäillen. Sitten hän kysyi verkalleen ja juhlallisella äänenpainolla:
— Suokaa anteeksi, neiti Ansamaa, ei suinkaan isänne ole…
— Mitä? ihmetteli Linda.