"Guiseppe oli juossut pois, mutta tuli pian takaisin, tuoden vedellä täytetyn pullon. Auttaessaan minua pesemään pois veren ja sitoessaan nenäliinani haavalleni, sanoi hän minulle:
"'Te menitte siis San Nazaroon aamulla, kun ratsastitte pois sotamiesten kanssa?'
"'En mennyt San Nazaroon. Polesellaan minä olin matkalla.'
"'Oletteko olleet Polesellassa? Näittekö siellä minun setääni?'
"'En päässyt Polesellaan." "Minkätähden ette päässeet?'
"'Syystä ett'en tuntenut tietä.'
"'Tietä San Nazarosta Polesellaan? Sen tien minä tunnen vallan hyvin.'
"Istuin kivellä, ja hän seisoi edessäni. Sitoessani haavaani, vastasin pojan kysymyksiin aivan koneentapaisesti, tietämättä oikein mitä hän minulta kyseli. Kun hän virkkoi viimeiset sanansa, kohotin päätäni ja katsoin häntä suoraan silmiin.
"'Sinäkö Bambino?'
"'Niin, minä juuri! minä olisin kyllä osoittanut teille oikean tien, mutta sitä ei ole helppo löytää, varsinkin jos on paljon vettä.'