"'Tunnetko sinä tien rämeen poikki?'
"'Miks'en tuntisi? Käynhän joka viikko markkinoilla Polesellassa.'
"'Tule siis. Pian!'
"Poika taputti käsiänsä ja alkoi hyppiä ilosta. Käskyläinen toi esille hevoseni; hyppäsin satulaan ja otin Guiseppe'n mukaani, asettaen hänet satulankaarelle eteeni.
"'Juokse kenraalin luo', virkoin minä käskyläiselle, 'ja sano hänelle että olen löytänyt oppaan ja että olen lähtenyt Polesellaan. Pidä hyvästi kiinni, Guiseppe!'
"Ajoin taas kiivasta ravia, samaa tietä, jota ennen, olin ratsastanut. Talot, puut ja kedot kiitivät ohitseni, mutta minä en nähnyt mitään, silmäni etsivät vaan tuota kirottua kellotapulia, jota en voinut saavuttaa. Sylissäni pidin poikaa, joka pienillä käsillänsä oli tarttunut kiinni hevosen harjaan.
"Lensimme San Nararon läpi; Guiseppe sanoi, kuka asui missäkin talossa.
"'Tuossa asuu pastori! tuossa on Tommason talo ja tuossa asuu vanha
Rita.'
"Kauempana, kylän toisessa päässä, osoitti hän pientä talonpoikaistaloa, joka oli jotenkin huononpuoleinen ulkonäöltään, sanoen:
"'Qvesta è la nostra casa!' (Se on meidän talomme!)