"Sitten hän huokasi.
"'Jos isäni olisi ollut kotona, olisimme pysähtyneet. Te olisitte viipyneet hetkisen meidän luonamme, niin olisi hän tarjonnut teille pullon hyvää viiniä, samanlaatuista kuin mitä hän noutaa kellarista silloin kun setäni Ascanio tulee meille sunnuntaisin.'
"Olimme jo kaukana sieltä.
"'Nyt', sanoi hän, 'on meidän poikettava vasemmalle.'
"Ne osoitukset, joita hän vähintäkään epäröimättä antoi minulle siitä tiestä, jota jo kerran olin kulkenut, todistivat että hän tunsi sen erinomaisen hyvin. Ikävöin maltittomasti perille pääsemistäni ja kannustin hevostani.
"'On oikein hauska lentää eteenpäin tällä tavalla," virkkoi poika. "Olen kyllä ratsastanut isäni kanssa hänen hevosellaan, mutta en koskaan näin nopeasti.'
"Ratsastimme soiden läpi, ja hänen pienoinen kätensä ohjasi minua pensaston kautta, joka pikaisesti kiiti ohitsemme. Näin vihdoinkin jälleen tuon kirotun kellotapulin Polesellassa. Olimme juuri ratsastamaisillamme tasangolle, kun äkkiä pysäytin hevoseni, joka tuon odottamattoman liikkeen tähden vaipui takajaloilleen.
"'Mikä hätänä?' kysyi Guiseppe.
"Olin epätoivoissani ensimäisestä vastoinkäymisestäni ja mietin vaan miten voisin päästä Polesellaan silloin kun Guiseppe tarjoutui näyttämään minulle tietä, enkä silloin ollut muuta ajatellut kuin että tavalla tai toisella yrityksessäni onnistuisin. En ollut ajatellut tuota vaarallista tietä, jota ratsastaessamme olin menettänyt sotamieheni, ja jota itse ainoastaan kummallisen sattumuksen avulla kahdesti olin vahingoittumatonna ratsastanut, enkä ollut muistanut sitä uhkaavaa vaaraa, jolle alttiiksi olin asettava tämän lapsen.
"Mutta nyt näin jälleen tämän kauhean tasangon; muutaman rakuunani ruumis makasi sen alussa ikäänkuin uhkaavana vartijana, muistuttaen minua vaarasta. Kuolleita tai haavoitettuja hevosia ja sotamiehiä makasi tasangolla pitkin tietä. Vasemmalla näkyi ojanne kanavan luona, josta kuolo oli heitä kohdannut; siellä oli nyt kaikki hiljaista, mutta tiesin vallan hyvin, että kiväärintuli oli alkava niin pian kuin astuin askeleen eteenpäin. Katselin Guiseppeä, joka kohotti isot, viattomat silmänsä minun puoleeni; ajattelin että olin kenties vievä tuon heikon ja turvattoman olennon suoraan kuoleman kitaan, ja kauhistuksen vavistus karsi läpi koko ruumiini.