Hän on mun arvoisein, mut on Chimenen; turma tuon lahjan sai mun antamaan! Erottanut ei heitä edes taaton surma, ei verivelka saanut kaunaa kantamaan. Mua souda lemmen rantamaan siis rikos ei, ei tuska, hurma; mua rangaistakseen säätänyt on sallimus, vihankin yli että yltää rakkaus.
3:s kohtaus.
PRINSESSA. LEONORA.
PRINSESSA.
Leonora? Mitä tahdot?
LEONORA. Onnittelemaan ma saavun sydäntänne vihdoin levostaan.
PRINSESSA.
Tää lepo mistä tulis tuskahan ja huoleen?
LEONORA. Jos lempi toivost' elää ja sen kanssa kuolee, Rodrigon pauloista jo pyytehenne pääsi. Tiedätte taiston, min Chimene hälle sääsi: kun siihen sortuu hän tai saa Chimenen, varmaan on kuollut toivonne, poiss' aika tuskan armaan.
PRINSESSA.
Ah, viel' ei riitä se!
LEONORA.
Mi toivo teille jäisi?
PRINSESSA. Pikemmin: mikä toivo multa kiellettäisi? Jos näillä ehdoin käy Rodrigo taistohon, ne tyhjäks tehdä mulla monta juonta on. Suloinen rakkaus, tuo tuskan julman tuoja, on lempiville monen viekkaan eljen luoja.