CHIMENE. Kerskausta kuolemansa kuulisinko sulta, pysyisin tyynnä, kun sa kiittäin kunniaasi kuvaisit rikostain ja turmaa tuottamaasi.
6:s kohtaus.
DON FERNANDO. DON DIEGO. DON ARIAS. DON SANCHO. DON ALFONSO. CHIMENE. ELVIRA.
CHIMENE. Sire, enää teeskentely tää ei tarpehen; salata voimin kaikin teiltä voinut en: rakastin häntä. Mutta isää kostaakseni päät' armaan vaatein annoin rakkauteni, ja Majesteettinne on itse nähdä voinut, minulle velvoituksen kuink' on käsky soinut. Nyt on Rodrigo kuollut, viha viihtynyt, ma olen morsian vain murehtiva nyt. Tää kosto kuului sille, jolta elon sain, nää iskut muistelolle oman armahain. Don Sancho tappion toi mulle puoltain mua, käsvartta palkita ma tahdon voitettua! Sire, kuningasta jos voi sääli liikuttaa, ma pyydän, käskynne tuo kova purkakaa; palkaksi voiton, jossa multa armas meni, suon omaisuuteni, jos jään ma itselleni; pyhässä luostarissa surra halajan yöt päivät surmaa taaton ynnä armahan.
DON DIEGO. Hän lempii, Sire, ja tohtii tunnustaa nyt julki, milt' ennen rikoksena tarkoin suunsa sulki.
DON FERNANDO.
Chimene, harhas heitä, elää armahasi,
Don Sancho voitettu vei väärään tajuntasi.
DON SANCHO. En minä, kiihko liika hänet petti vaan; Sire, taistelosta saavuin hälle kertomaan "Tyyn' ollos", lausui mulle jalo sankari, ihanne immen tuon, kun pois löi miekkani, "ma epävarmaks jätän voiton ennemmin kuin verta vuodatan Chimenen ritarin; mut koska mennä täytyy mun luo kuninkaan, sa hälle taistostamme käyös kertomaan ja voittajalta hälle tämä miekkas vie." Niin saavuin; miekka hänet harhaan saanut lie, mun luullen voittaneen, mun nähden palaavan, leimautti lempensä hän julki raivoisan, ei häntä hillitä, ei estää voinut mikään, en sananvaltaa hältä saanut hetkeksikään. Ma, vaikka voitettukin, olen onnellinen: mun suurta lempeäin jos onkin sureminen, jos paljon kadotankin, teen sen mielelläin, kun onneks lemmen on se pyhän, kauniin näin.
DON FERNANDO. Mun tyttärein, ei tarvis posken punastua niin puhtaan lemmen vuoks, mi ujostuttaa sua, se turhaa on kuin kokeet kieltää lempeäsi: on pesty kunnias, oot tehnyt tehtäväsi, on taattos kostettu jo kyllin, kun sen tautta Rodrigos käydä sai niin monen vaaran kautta. Näet, että toisin taivas tahtoi. Tehtyäsi niin paljon taattos vuoks, on vuoro itselläsi, sa ällös käskyäni vastaan kapinoi, mi sulle puolison niin rakkaan, armaan toi.
7:s kohtaus.