Ja Jack poistui päätään kääntämättä Doran jäädessä kuin kivettyneenä kohennuspihdit kädessään katsomaan leiskuvaa tulta sen tunnelman vallassa, että siinä palaa jotakin hänestä itsestänsä. Hän oikaisihe pystyyn aivan kalpeana, rautapihdit Putosivat hänen kädestään ja väristen vaipui hän istumaan tuolille mutisten:
— Se on kauheata… kauheata!
Ja sitten kihosivat kyyneleet hänen silmiinsä; hän pyyhki niitä pois rutosti, mutta hänen onnekseen jatkoivat ne pulppuamistaan.
Parin minuutin kuluttua saapui rouva Ronald saliin.
— Mitä on tapahtunut? kysyi hän. Minulle tuotiin Jackin kortti, johon hän oli kirjoittanut: »Matkustan takaisin; en tahdo tavata ketään.» Oletteko riidelleet?
— Olemme tehneet enemmän: eronneet! vastasi neiti Carroll kääntäen päänsä pois.
Helenan muoto muuttui, ikäänkuin häntä itseään olisi loukattu.
— Oletteko te pettänyt lupauksenne, te? Kuinka katalaa!
Tämä sana riitti toinnuttamaan Doran ja palauttamaan hänet täyteen puolustus- ja hyökkäysvoimaansa.
— Katalaako? toisti hän. Sitä en ymmärrä. Jos tulee tietämään, ettei rakasta miestä riittävästi, on parempi, ettei mene hänen kanssaan naimisiin.