— Ja tämän tiedon olette oppinut tultuanne tuntemaan herra Sant'Annan.
— Kenties… Muuten, tekö herra Ascottille kirjoititte?
— Minä.
— Teillä ei ollut oikeutta sekaantua minun asioihini.
— Suokaa anteeksi: minun velvollisuuteni oli varoittaa Jackia ja koko elämäni ajan tulen katumaan, etten tehnyt sitä ajoissa… Mutta minä en saattanut uskoa, että halu tulla kreivittäreksi olisi voinut saada teitä niin katalaan tekoon.
— Halu, tulla kreivittäreksi!… Herra Sant'Anna ei kaipaa arvonimeä voidakseen miellyttää, sen tiedätte hyvin itse!… Minä lyön vetoa, että jos olisitte ollut Henrikin morsian, ettekä hänen puolisonsa, te olisitte hänet jättänyt…
Helena kalpeni.
— Te olette hullu! sanoi hän.
— Minä pidän kyllä sangen paljon arvonimistä, jatkoi nuori tyttö, — en kiellä sitä; mutta vain senvuoksi en milloinkaan mene naimisiin.
— Te aiotte siis mennä naimisiin herra Sant'Annan kanssa?