— Jos hän minua pyytää, aion.
— Hän pyytää epäilemättä teidän myötäjäisiänne!
— Hyvä on, hän saa ne, hän saa ne!
— Rakastatteko sitten häntä?
— Minäkö!… Rakastan. — Varmasti rakastan! sanoi neiti Carroll äkkiä muuttuen viehkeäksi.
— Kun olette hänelle lupautunut, lähden minä Roomasta. Minä en tahdo olla näkemässä liittoa, joka murskaa Jackin elämän.
Nämä kylmällä ja ankaralla äänellä lausutut sanat sanottuaan lähti rouva Ronald salista, huulet suuttumuksen ohentamina.
Nuori tyttö, joka vielä piti käsissään kyynelten kostuttamaa nenäliinaansa ja puserteli sitä, nakkasi sen äkkiä keskelle huonetta sanoen:
— Soisin, että olisin kuollut!