— Se ei ollut tarpeellista. Herra Ascott saapui torstaiaamuna ja lähti samana iltana.
— Te annoitte pois hänen sormuksensa?
Nuori tyttö veti hitaasti pois hansikkaansa ja sanoi hermostuneesti naurahtaen ja paljasta kättään näyttäen:
— Katsokaa!
— Oh Dora! te täytätte minut ilolla!… Ja nyt, ettekö nyt suostu tulemaan vaimokseni?
— Ettekö siis pelkäisi näin oikullista, amerikkalaista ja sangen itsepäistä tyttöä, joka on täynnä puutteita.
— En vähääkään. Rakastan teitä sellaisena kuin olette. Teillä on kaikki ominaisuudet, jotka minulta puuttuvat. Meistä tulee täydellinen pari.
— No…
— No… niin… te suostutte?
Neiti Carroll käänsi päätään kreiviin päin, punastui — hänen katseensa kiihkeän pyynnön edessä ja sanoi sitten olkapäitänsä kohauttaen, omituisesti hymyillen: