Rouva Ronaldin katse ei värähtänyt tästä mutkattomasta kysymyksestä.
— Ei, hänen vaaliansa minä en paheksu, uskokaa se; ainoastaan hänen lupauksensa rikkomista. Amerikassa pidetään sitä melkein yhtä pahana kuin avioeroa. Minä olen tuntenut herra Ascottin koko elämäni ja, sanon sen teille suoraan, minä asetun hänen puolelleen. Hän ei ole ansainnut sitä kohtelua, mikä on tullut hänen osakseen. Hän on sydämeltään mitä uskollisin, mitä kunnollisin! — lisäsi Helena toivoen, että nämä sanat eivät kreiviä miellyttäisi.
— Minä uskon sen, vastasi kreivi tyynesti, mutta täydellisillä miehillä ei naisten suhteen aina ole täydellisintä menestystä! Kaikista ominaisuuksistaan huolimatta ei herra Ascottin ilmeisesti ollut onnistunut herättää neiti Carrollissa rakkautta. Neiti Carroll luuli häntä rakastavansa, mutta ajoissa on huomannut erehdyksensä.
— Se on mahdollista, mutta tämä hairahdus silti molemmille ikävä.
Mieheni ei milloinkaan tule antamaan sitä Doralle anteeksi.
— Niin. Dorahan on herra Ronaldin sisarentytär?
— Hänen sisarpuolensa tytär ainoastaan.
Sant'Anna purskahti nauramaan.
— Mutta sittenhän minä tulen olemaan teidän nepaanne? Ei, se on liian hassua! Elämä on joskus omituista!
— Minun nepaani! toisti Helena koomillisesti kauhistuneena.
Mutta räikeätä todellisuutta ajatellen hän hiukan kalpeni.