Kreivitär Sant'Anna, pitkässä villakangaspuvussa, olkapäillä suuri pitsikauluri, oli ylhäisen ja hienon näköinen, roomalaiset kasvot vielä runsaiden, keveästi käherrettyjen harmaiden hiusten puitteissa; kulmakarvojen käskevät piirteet lisäsivät sangen vilkkaiden, mustien silmien ilmettä ja ankara suu teki kasvot jäykän liikkumattomiksi. Tuossa oli pää, jota huolet eivät olleet saaneet kumartumaan, kasvot, joita ikä ei ollut lauhentanut, ja koko hänen olennossaan oli järkähtämätöntä suvaitsemattomuutta. Hänen veljensä, kardinaali Salvoni, oli ylhäisen papin perikuva. Hänen korkea, kaareva otsansa oli merkki harvinaisista kyvyistä. Hänen silmänsä olivat usein alasluotuina ja katsahtivat ylös nopein, läpitunkevin ilmein, hänen huulensa olivat ikäänkuin vartavasten suljetut, säilyttämään kaikki Kirkon salaisuudet, hänen leukansa oli kulmikas, koko olento näytti ilmaisevan älyä ja keskitettyä voimaa.
Herttuatar Avellina — Donna Pia — oli mustan puolueen kaunotar. Häntä oli verrattu kaikkiin madonniin. Hänellä oli niiden säännölliset ja puhtaat piirteet, mutta siihen pysähtyikin yhtäläisyys. Hänen kasvojensa ilme osoitti tietoista ja aistillista keimailua, jota uskonnollinen temperamentti lauhdutti.
Dora ei tarvinnut montakaan silmäystä ennenkuin hänellä oli näiden kolmen Sant'Annan tunnusomaiset piirteet selvillä. Hän tunsi voimakkaasti olevansa useiden mustien silmäparien tulen alaisena ja se tuotti hänelle sanomatonta ahdistusta.
Donna Teresa viittasi molempia amerikattaria istumaan ja kääntyen rouva Carrollin puoleen ranskaksi pyysi anteeksi, ettei voinut tulla käymään hänen luonaan.
— Minä kiitän teitä, rouva — lisäsi hän juhlallisen muodollisesti — että olette antanut suostumuksenne poikani pyyntöön. Toivon lapsiemme tulevan onnellisiksi.
— Niin minäkin toivon; heillä on siihen kaikki edellytykset.
— Teille on varmaankin ollut suuri uhraus antaa tyttärenne muukalaiselle?
Tämä viittasi tietenkin uhrauksen molemminpuolisuuteen.
— Uhrausko? Oh, älkää sitä uskoko, rouva! — lausui vilkkaasti neiti Carroll tullakseen äitinsä avuksi, joka oli hermostuneen arka ranskaa puhumaan. — Äiti havaitsi melkein yhtä pian kuin minä Lelon ominaisuudet — lisäsi hän luoden sulhaseensa pahanelkisen katseen. — Hän on varma, että Lelosta tulee mallikelpoinen aviomies. Ja se hänelle riittää.
Kuullessaan poikansa kotonimeä käyteltävän näin tuttavallisesti tunsi kreivitär sydäntään vihlaisevan; suuttumus ja kopeus levittivät hänen sieraimiansa: