— Melkein kyllä, ja samalla minä olen näyttänyt sitä Lelolle, joka ei sitä laisinkaan tuntenut. Minä pakotin hänet lukemaan sivumääriä Baedekeristä. Kun hän ei siitä kimmastunut, aloin uskoa hänen tunteensa vilpittömyyteen.
— Siinä ette erehtynyt — vastasi kreivi hymyillen; — sitä en vielä ennen ollut tehnyt kenenkään vuoksi!
— Sant' Anna tutkimassa Baedekeriä amerikattaren seurassa, se on ajan merkki! sanoi herttuatar Avellina halveksumisen ja katkeruuden vivahtein.
— Se on totta, vastasi Dora tyynesti. Kaikki on Kaitselmuksen järjestämää.
— Sitä on mahdotonta epäillä, sanoi kardinaali.
— Minä aavistin sitä epämääräisesti, mutta nyt olen siitä varma. Ajatelkaa itse! Minä olen tullut Eurooppaan huvittelemaan: minä tapaan herra Sant'Annan ja joudun ainiaaksi tälle puolen Valtameren. Minä hieron yhä vielä silmiäni ihmetellen eikö se ole unta.
— Minä olen kuullut sanottavan, että Amerikka on naisten paratiisi, sanoi herttuatar Avellina; minua hämmästyttää, että te kaikki jätätte sen niin helposti.
— Se on epäilemättä meidän kiirastulemme!… Ja sitten me pidämme itseämme jossakin määrin koko maailman kansalaisina. Kun on viettänyt lapsuutensa Amerikassa ja joutuu naimisiin Eurooppaan, on melkein kuin syntyisi uuden kerran. Minä tulen tekemään paljon uusia kokemuksia ja oppimaan uuden kielen… se on sangen jännittävää… — Niinpä olisi esimerkiksi ollut vahinko, jos en olisi saanut tuntea ihanan ketunjahdin nautintoa ja tunnelmia Campagnalla. Kun sadastaviidestäkymmenestä saapuu komeasti toisena tai ensimäisenä, niin se on jotakin! Riemuvoitto!
Donna Pian huulilla värähti hieman leikkisä hymy. Tämän uuden tyttötyypin näkeminen piti kreivitär Sant'Annan mykkänä hämmästyksestä.
— Teillä on jo kauniita katolisia kirkkoja New Yorkissa, sanoi kardinaali.