Lelon mieltä liikutti tämä lentävän hetken välähdys: hän arvasi sen syyn ja hämmentyi epähienouttaan.
— Mistä syystä te olette niin varma, että minulla on onnea pelissä? kysyi Helena urhoollisesti.
Tämä itsevarmuuden näyttely ärsytti italialaista; hän hymyili kaksimielisesti:
— Kun uskon teidän viehätysvoimanne kykenevän kiehtomaan itse pelipirunkin! — vastasi hän kavalan mairittelevasti. — Pelurilla on taikauskonsa. Jos minä olisin mukananne Monte-Carlossa, noudattaisin sokeasti teidän aavistuksianne Minä toistan sen, te kaadatte pankin.
— Minä puolestani en sitä toivo! huomautti kuivasti neiti Beauchamp.
XXII.
Charley Beauchamp ei ollut päässyt vapautumaan levottomuudesta, joka häneen Ouchyssa oli tarttunut. Vaikka hän tiesi Helenan olevan täti Sofian valppaan valvonnan alaisena, ei hän tuntenut itseään turvalliseksi. Ja hän alkoi katsoa herra Ronaldin olevan väärässä ja paheksui hänen itsepäisyyttään, mutta uskollisena amerikkalaiselle periaatteelle, että kolmas ei saa sekaantua kahden kauppaan, ei hän ollut sanallakaan kehoittanut lankoansa menemään vaimoaan tapaamaan. Suruisuus ja alakuloisuus, jota hän alkoi huomata yhä selvemmin herra Ronaldin ilmeestä herätti hänessä toivoa, että rakkaus vie kuitenkin voiton ylpeydestä. Sitä odottaessa huolestutti häntä sentään sisarensa yksinäisyys. Helena oli hänen mielestään liian nuori ja liian kaunis viipymään Euroopassa ilman miehistä suojelusta. Hän katsoi velvollisuudekseen matkustaa sisarensa luo, ja alkoi järjestää asioitansa pitempää poissaoloa varten. Siihen meni kuitenkin jonkun verran aikaa. Saadessaan tiedon Doran kihlauksesta kreivi Sant'Annan kanssa tunsi hän salaista riemua, äkillistä helpotusta, jonka syytä hän ei tahtonut itselleenkään tunnustaa. Hän oli vihainen Doralle, tunsi vilpitöntä myötätuntoa Jack Ascottia kohtaan, mutta oli pohjaltaan sangen tyytyväinen. Tämä kihlausilmoitus palautti yhtäkkiä hänen mieleensä Luzernin Helenan keimailut ja joukon muistoja, jotka saattoivat hänet kiiruhtamaan valmisteluitaan. Lähtönsä edellisenä päivänä hän kävi tapaamassa lankoansa ja sanoi yksinkertaisesti:
— Minä lähden huomenna Eurooppaan… Onko sinulla mitään asiaa, minkä voisin toimittaa?
— Ei ole, vastasi herra Ronald kääntäen päätään salatakseen liikutustaan.
Niin oli Charley lähtenyt. Kun hän ei halunnut mennä Roomaan, missä hänen olisi tarvinnut nähdä Sant'Anna, päätti hän pysähtyä Monte-Carloon varmana siitä, että Helena mielellään tulisi sinne häntä tapaamaan.