Ei mikään muuta naisen kasvoja niin kuin rakkaus tai äitiys. Kun Charley näki sisarensa, hämmästyi hän tämän muodossa tapahtunutta muutosta.
— Mitä sinulle on tapahtunut? huudahti hän. Oletko ollut sairas?
Helena punastui tietämättä minkävuoksi.
— Sairasko!… En vähääkään.
Sitten jatkoi hän levottomana:
— Olenko minä siis vanhentunut, rumentunut.
— Et, mutta muuttunut toisen näköiseksi.
— Se on vain merkki siitä, että sinä olet ehtinyt hiukan unohtaa minkä näköinen minä olen, itse olen peilistä nähnyt itseni joka päivä samana.
Charley ei inttänyt, mutta levottomuus, joka taannoin oli saanut hänet kiiruhtamaan asioitaan, tarttui häneen uudelleen.
Ympäristön vaihto tuotti rouva Ronaldille hetkellistä lohdutusta. Monte-Carlon väräjävä valo ikäänkuin tunkeutui hänen olentoonsa. Ympäröivät kukat, soitto, sini, tekivät hänelle hyvää. Kaikki tämä vaikutti, että hänen sydämensä ahdistus vähitellen huojentui ja hän luuli pääsevänsä painajaisesta. Doran ensimäinen kirje työnsi hänet siihen takaisin sekä ruumiillisesti että henkisesti.